Etymologiadata:imsm:kauha²
*kauha
Vastineet:
mksm. *kauha (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kauhea (Hemm 1605, Agr (akk.) cauhialisen; laajalti murt.) ’schrecklich’, kauhistaa, kauhistua, kauhu, kauhtua (Gan 1786; us. länsi- ja itämurt.) ’haalistua; kiivastua; (murt.) kauhistua’, ? kauha (LönnrLis 1886) ’kauhu’ (esimerkkinä on mainittu vain tuonen kauha, joka on peräisin Finnon virsikirjasta: »An meidhän olla rauhas, Quin olem tääl tuonen kauhas»; tässä kuitenkin voi olla kyseessä sanan kauha ’kapusta’ kuv. käyttö)
~ ink kauhea | ka kauhie ’kalpea, veretön; viileä, kylmähkö; kauhea, pelottava’, kauhakka, -o id., kauhistuo ’kalveta, viiletä; kauhistua; suuttua’, kauhtuo ’kalveta, kuihtua; suuttua, sydämistyä; säikähtää, pelästyä’ | ly kauhed ’väristys (hiestymisen jälkeen vilustumisesta johtuva)’ | ? vi kahv (g. -a) ’kalpea’ (? < *kauha), kahvada ’kalveta’, kahvatada ’id., tehdä kalpeaksi; (Wied myös) pelästyä’. — Sm > lpN gāfâd, In kaauhad ’kauhea’, N gāfistuvvât, In kauhistuđ ’kauhistua’.
~ ink kauhea | ka kauhie ’kalpea, veretön; viileä, kylmähkö; kauhea, pelottava’, kauhakka, -o id., kauhistuo ’kalveta, viiletä; kauhistua; suuttua’, kauhtuo ’kalveta, kuihtua; suuttua, sydämistyä; säikähtää, pelästyä’ | ly kauhed ’väristys (hiestymisen jälkeen vilustumisesta johtuva)’ | ? vi kahv (g. -a) ’kalpea’ (? < *kauha), kahvada ’kalveta’, kahvatada ’id., tehdä kalpeaksi; (Wied myös) pelästyä’. — Sm > lpN gāfâd, In kaauhad ’kauhea’, N gāfistuvvât, In kauhistuđ ’kauhistua’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 116 (vi kahvatada < sm kauhu)
- Qvigstad 1881 Beiträge 11, 66 (sm ~ lp)
- Setälä 1890–91 ÄH 292 (sm > lp)
- Hakulinen 1941 SKRK 1 158 (sm kauhea, kauhu, kauhtua ja kauha ’kauhu’, edelleen ka kauhie jne. sekä vi kahv palautuvat yhteiseen asuun *kauha)
- SKES 1955 172 (+ ly; kauhtua sanaa ei mainittu)
- Hakulinen Vir 1967 186–89