Etymologiadata:imsm:kato-
*kato-
Vastineet:
- Suomi: katoa
- Karjala: katuo
- Vepsä: kadoda
- Vatja: katoa
- Pohjoisviro: kaduma
- Eteläviro: kaoma
- Liivi: ka’ddõ
mksm. *kato- < kksm. *kato- < vksm. *kaďa-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kadota (: katoan; Agr; yl.), murt. myös katoa (: kadon; Agr) ’verschwinden’, kadottaa (murt. myös ’kaventaa kudelmaa silmukoita yhteen kutomalla’), kadotettu, (ikuinen) kadotus (heng. merk. jo Agr); kato, kateissa, -sta, -siin, kadoksissa
~ ink kaottā ’kaventaa kudottavaa’ | ka kavota, katuo (prs. katuon t. kavon) ’kadota, hävitä; langeta syntiin; menehtyä’, kavottoa ’kadottaa, menettää; saattaa lankeamaan syntiin; kaventaa (sukkaa, verkkoa)’, kato (esim. viljan; myös kuun pilveen menosta), kateissa, kavoksissa, -sta, -h ’kateissa jne.’ | ly kadoda ’kadota’, kadottada ’kadottaa’, kadokšis, -ī(he) ’kateissa’ | ve kadoda ’kadota; kuolla (eläin)’, kadotada ’kadottaa, hukata’, kadoges ’kateissa’ | va (Tsv) kaottua ’kadota’, kaotuz ’kadotus’, (kreev) kawant ’kadonnut’ | vi kaduda ’kadota, hävitä; kuolla’, kaotada ’kadottaa; kärsiä tappio; (uud.) lakkauttaa, kumota’, kadu (g. kao) ’kato; häviö, loppu, turmio’, kaotus ’menetys, tappio, vahinko’ | li kaʾddə ’kadota’, kɔ̄ʾtə, kāʾtə ’kadottaa; kaventaa (sukkaa kudottaessa)’
~ ink kaottā ’kaventaa kudottavaa’ | ka kavota, katuo (prs. katuon t. kavon) ’kadota, hävitä; langeta syntiin; menehtyä’, kavottoa ’kadottaa, menettää; saattaa lankeamaan syntiin; kaventaa (sukkaa, verkkoa)’, kato (esim. viljan; myös kuun pilveen menosta), kateissa, kavoksissa, -sta, -h ’kateissa jne.’ | ly kadoda ’kadota’, kadottada ’kadottaa’, kadokšis, -ī(he) ’kateissa’ | ve kadoda ’kadota; kuolla (eläin)’, kadotada ’kadottaa, hukata’, kadoges ’kateissa’ | va (Tsv) kaottua ’kadota’, kaotuz ’kadotus’, (kreev) kawant ’kadonnut’ | vi kaduda ’kadota, hävitä; kuolla’, kaotada ’kadottaa; kärsiä tappio; (uud.) lakkauttaa, kumota’, kadu (g. kao) ’kato; häviö, loppu, turmio’, kaotus ’menetys, tappio, vahinko’ | li kaʾddə ’kadota’, kɔ̄ʾtə, kāʾtə ’kadottaa; kaventaa (sukkaa kudottaessa)’
= lp guođđet ’jättää’ (lpE gaadudh, U gaahtoot, Pi gahtot, Lu kāhtōt, Ko kāttad (Kld T) ’kadota’, N gāđotet, Lu kātōtit jne. ’kadottaa’ < sm) | mdE kadoms, M kadə̑ms ’jättää (jäljelle)’ | tšer koδem id., koδam ’jäädä (jäljelle)’ | votj ki̮ĺ(i̮)ni̮ ’jäädä’, keĺti̮ni̮ ’jättää’ | syrj koĺni̮ ’jäädä; jättää’, koĺtni̮ ’jättää’ | vogE kōĺ-, L kūĺ-, P χūĺ- ’jättää’, E koĺt-, I χoĺt-, L kuĺt-, P χuĺt- ’jäädä (jäljelle)’ | ostjI kăj-, E χĭj-, P χăj- ’jättää’ | unk hagy ’jättää, antaa; sallia; luopua’ || Jr hājo- ’jäädä’, hāje- ’jättää’ | T kōuʾa- ’jäädä’ | Jn kai- id. | slk kued́a- ’jättää’ | Km kojo- ’jättää’.
Germ lainaakin on pidetty mahdollisena. Myös sm katua (ks. tätä) on toisinaan haluttu yhdistää tähän sanueeseen ja rinnastuksia turk kieliin on esitetty.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 352 (sm ~ vi)
- Lindström Suomi 1852 36–37 (+ md tšer syrj)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 87 (+ ve)
- MUSz 1873–81 67–68 (+ lp guođđet, votj ostj unk)
- VW 1 1874 14 (+ li)
- Halász 1893 NyK 23 33 (vog ostj unk ~ sam; ims kato ~ sam, mutta toista alkuperää)
- Setälä 1896 NyK 26 397–98 (sgr ~ sam; lp kađodet < sm)
- Karsten 1906 NphM 8 12 (ims < vkgerm *skaþon- ’vahingoittaa’)
- Paasonen 1917 Beiträge 83 (sgr ~ sam)
- Posti 1953–54 FUF 31 28 (+ ka)
- SKES 1955 137–38 (+ va ly; lp gaahtoot jne. < sm)
- FUV 1955 22–23, 144 (ims ? ~ sgr sam; ims ? ~ turk)
- Hakulinen 1969 SSK 51–52 (heng. merk. käännöslaina ruots)
- TESz 2 1970 17
- MSzFE 1971 240–41
- Koivulehto 1976 Suomi 120:4 41–45 (ims ositt. sgr, ositt. < germ)
- Janhunen 1977 SamWsch 58
- UEW 1988 115–16