Etymologiadata:imsm:karci
*karci
Vastineet:
mksm. *karci < kksm. *karti < vksm. *kartǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
karsi (: karren; Agr; yl., ei Ink), rinn. itämurt. (et. KarjKann) karre (: karteen), karri ’kynttilän sydämen, tulitikun tms. hiiltynyt osa; (esim. padan pohjaan) kovettunut noki; (raudan) kuona; palaneen käry t. maku / verkohlter Teil eines Dochtes, Kienspans usw.; Ruß, Schlacke; Geruch od. Geschmack von Angebranntem’, karttua, karrettua ’palaa karrelle, pinttyä nokeen’
~ ka karsi ’karsi (päreessä, öljylampun sydämessä)’ | ve kard, kardeh ’palaneen katku, käry’ | ? vi murt. kartsas ’nokinen (ahjo)’, kärd (g. kärra), kärde, kärse, kärts ’palaneen käry’, kärss (g. kärsa) ’kynttilän-, lampunsydämen karsi’ (ims > ven murt. kárdež ’palaneen villan, oljen yms. käry’, ? karževína ’pohjakuona; ruoste’, prokarževet́ ’mustua, kärventyä auringossa’).
~ ka karsi ’karsi (päreessä, öljylampun sydämessä)’ | ve kard, kardeh ’palaneen katku, käry’ | ? vi murt. kartsas ’nokinen (ahjo)’, kärd (g. kärra), kärde, kärse, kärts ’palaneen käry’, kärss (g. kärsa) ’kynttilän-, lampunsydämen karsi’ (ims > ven murt. kárdež ’palaneen villan, oljen yms. käry’, ? karževína ’pohjakuona; ruoste’, prokarževet́ ’mustua, kärventyä auringossa’).
Sanojen on arveltu kuuluvan karsia verbin yhteyteen; lainalähteeksi sopisi germ *skarđīn- ’leikkaaminen, silpominen’ (vast. verbivartalosta ks. karsia), merkityksen kannalta vrt. esim. nr skare, mn skarsl ’kynttilän, lampunsydämen karsi’, jotka ovat samaa sanuetta kuin nr skära ’leikata’. Ks. myös karttua.
Lähdekirjallisuus:
- Anderson 1879 Studien 154 (karsi ~ karre ’karsittu metsä’)
- Meckelein 1913 FgrElem 57 (sm ~ ven prokarževet́ )
- Kalima 1915 OLR 107 (sm ~ ka; > ven karževína)
- SKES 1955 165 (+ vi murt.)
- Kettunen Vir 1956 142 (karsi ~ karsia)
- *Koivulehto Vir 1971 385 (< germ)
- EEW 1982–83 1143–44