Etymologiadata:imsm:kanta-
*kanta-
Vastineet:
- Suomi: kantaa
- Karjala: kantoa
- Vepsä: kantta
- Vatja: kantaa
- Pohjoisviro: kandma
- Eteläviro: kandma
- Liivi: kandõ
mksm. *kanta- < kksm. *kanta- < vksm. *kanta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kantaa (Agr; yl.) ’tragen’, kannattaa ’pitää pystyssä, tukea; maksaa vaivan’, kannatus, kantamus, kannike, kannella (lakik. Martti n. 1580); kanne (ks. tätä)
~ ink kantā ’kantaa; olla raskaana; kannattaa (tehdä jtak)’, kannattā ’kestää (painoa); kärsiä; maksaa vaivan’ | ka kantoa ’kantaa, kuljettaa; olla raskaana; kestää (painoa); kestää, kärsiä, sietää’, kannattoa ’pitää koholla, kantaa, tukea, kannattaa; puolustaa, auttaa; maksaa vaivan’, kannella ’kuljetella; (kuv.) kuljettaa juoruja’ | ly kantta ’kantaa; lennättää; poikia (lehmä)’, kandattada ’viedä, kuljettaa’ | ve kanta, kata (prs. kandan) ’kantaa, viedä; poikia, olla tiineenä (lehmä)’, kańd́ita ’kantaa’, kandatada ’tuiskuttaa täyteen’, kandam ’kantamus’ | va kantā ’kantaa’, kannē̮ ’kannin’ | vi kanda ’kantaa; kannattaa; kestää, sietää; tuottaa (hedelmää); olla raskaana’, kannatada ’kärsiä, kestää, sietää’, kandam ’kantamus’ | li kandə ’kantaa; kestää, sietää; munia’, kāndatə ’kestää, sietää, kärsiä’, kāndam ’kantamus, taakka’
~ ink kantā ’kantaa; olla raskaana; kannattaa (tehdä jtak)’, kannattā ’kestää (painoa); kärsiä; maksaa vaivan’ | ka kantoa ’kantaa, kuljettaa; olla raskaana; kestää (painoa); kestää, kärsiä, sietää’, kannattoa ’pitää koholla, kantaa, tukea, kannattaa; puolustaa, auttaa; maksaa vaivan’, kannella ’kuljetella; (kuv.) kuljettaa juoruja’ | ly kantta ’kantaa; lennättää; poikia (lehmä)’, kandattada ’viedä, kuljettaa’ | ve kanta, kata (prs. kandan) ’kantaa, viedä; poikia, olla tiineenä (lehmä)’, kańd́ita ’kantaa’, kandatada ’tuiskuttaa täyteen’, kandam ’kantamus’ | va kantā ’kantaa’, kannē̮ ’kannin’ | vi kanda ’kantaa; kannattaa; kestää, sietää; tuottaa (hedelmää); olla raskaana’, kannatada ’kärsiä, kestää, sietää’, kandam ’kantamus’ | li kandə ’kantaa; kestää, sietää; munia’, kāndatə ’kestää, sietää, kärsiä’, kāndam ’kantamus, taakka’
= lp guodˈdet ’kantaa, kannattaa (jää); kärsiä, sietää; vetää (virta); poikia; munia; valittaa, kannella’ | mdE kandoms, M kandə̑ms ’kantaa, tuoda’ | tšerL kandem, I kondem id. | vogL kunt-, P χūnt- ’kantaa; nostaa selkäänsä’ | ostjI kantəm-, E χontəm-, P χɔntəm- ’kantaa selässään, nostaa selkäänsä’ || samJr χāna- ’kantaa’ | Jn hadda- ’kantaa, viedä (pois)’ | T kuandaʾa- | slk kuenda- | Km kun-, kundo- | Kb kunaldi̮- | M kandi̮- id. — Vog ja ostj verbejä on myös pidetty johd:ina s.v. kontti1 mainituista ’kantamusta’ merk. sanoista.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 329 (sm ~ vi)
- Castrén 1845 EGTsch 63 (+ tšer)
- Castrén Suomi 1845 178 (+ samJr)
- Lindström Suomi 1852 33 (+ md)
- Lönnrot 1854 Enare 231 (+ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 127 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 87 (+ ve)
- Ahlqvist 1861 MMdGr 155 (md)
- VW 1 1874 16 (+ li slk; vog χūt ’taakka, mytty’)
- Setälä 1902–03 FUF 2 243 (+ ostj)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 81 (+ samJn T)
- SKES 1955 157–58 (+ ka ly, vog χūnt-)
- FUV 1955 22
- Häkkinen 1987 ES 91
- UEW 1988 124