Etymologiadata:imsm:kankëda
*kankëda
Vastineet:
- Suomi: kankea
- Karjala: kankie
- Vepsä: kanged
- Vatja: kaŋkõa
- Pohjoisviro: kange
- Eteläviro: kangõ
- Liivi: kangtõ
mksm. *kankëda (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kankea (Agr; yl.) ’jäykkä, kova, taipumaton / steif’, kangistaa, -ua, kangertaa
~ ink kaŋkia ’jäykkä; (tuulesta) kova ja kylmä’ | ka kankie ’jäykkä’ | ve kaŋged ’id.; kömpelö, kangerteleva’ | va kaŋke̮a ’jäykkä’ | vi kange ’vahva, väkevä (mies, juoma); raju (tuuli); jäykkä, kohmeinen’, kangelane ’sankari, urho’, kangestada ’jäykistää, jähmettää’, kangestuda ’jäykistyä, jähmettyä’ | li kaŋktə ’kankea’ (sm > lpN gagˈgâd (In) ’jäykkä; uppiniskainen’)
~ ink kaŋkia ’jäykkä; (tuulesta) kova ja kylmä’ | ka kankie ’jäykkä’ | ve kaŋged ’id.; kömpelö, kangerteleva’ | va kaŋke̮a ’jäykkä’ | vi kange ’vahva, väkevä (mies, juoma); raju (tuuli); jäykkä, kohmeinen’, kangelane ’sankari, urho’, kangestada ’jäykistää, jähmettää’, kangestuda ’jäykistyä, jähmettyä’ | li kaŋktə ’kankea’ (sm > lpN gagˈgâd (In) ’jäykkä; uppiniskainen’)
? = mdE kaŋks(t)omoms ’jäykistyä, kangistua paikalleen’.
Voi olla johd. sanasta kanki, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 328a (sm ~ vi)
- Budenz 1867 NyK 6 389 (+ li)
- VW 1 1874 71 (sm vi li ~ lp; ← kanki)
- Ahlqvist 1877 SKR 59 (← kanki)
- Qvigstad 1881 Beiträge 66
- Nielsen 1902 SUST 20 126
- T. I. Itkonen 1928 SUST 58 26 (sm > lp)
- Kettunen 1938 LivW 105 (+ ve)
- Posti 1942 SUST 85 231
- SKES 1955 156
- Heikkilä 1967 Sananj 9 74 (+ ? md)
Etymologiadata:imsm:kankëda/th