Etymologiadata:imsm:kaljama

*kaljama

Vastineet:

• Suomi: kaljama
• Karjala: kaljama
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kaljama (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

kaljama (Flor 1702; laajalti murt., et. LSm) ’iljanteinen, liukas, jäinen (maa) / Glatteis; glatt’, rinn. kaljanne, kaljanko, kaljain, kaljakka, -o, kaljamikko, kalje id., kaljaantua (VarsSm) ’kovettua, sitkistyä, jäätyä’, kalju ’paljas pää; iljanne’, kalipää jne.
~ ka kaljama ’iljanne’, kalju ’(pää)kallo’, ? kaljakka ’kylmähkö, kylmä’. — Sm > lpN gālljâ (In Ko) ’iljanne, lumeton jää; iljanteinen (keli)’.

Sanaa on arveltu lainaksi germ asusta *χāl(i)ja-: mys hāli ’liukas’, kys hæle, ns murt. hǟl id. Vrt. kuitenkin kalea: jos lähdetään alkumerk:stä ’kova’, voi koko kalja-sanue olla kontam. kale(a) + ilja(nne, -nko). Merkitystä ’kova’ edellyttää myös se, jos tähän yhteyteen halutaan liittää murt. harv. (Kaarina) kalju ’karkea (tukasta); (1664 kuv.) säälimätön’, johon vrt. ink kale ’karkea, karhea (tukka, villa)’.

Lähdekirjallisuus:

• Neuhaus 1919 Sprachlehre 143 (< germ, vrt. nr hal)
• Qvigstad 1944 LpSted 26 (sm > lp)
• SKES 1955 148
• Koivulehto 1981 PBB(T) 103:3 342 (< germ)

[kaljama Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kaljama