Etymologiadata:imsm:kaljama

Sanatista

*kaljama

Vastineet:

  • Suomi: kaljama
  • Karjala: kaljama
  • Vepsä:
  • Vatja:
  • Pohjoisviro:
  • Eteläviro:
  • Liivi:

mksm. *kaljama (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

kaljama (Flor 1702; laajalti murt., et. LSm) ’iljanteinen, liukas, jäinen (maa) / Glatteis; glatt’, rinn. kaljanne, kaljanko, kaljain, kaljakka, -o, kaljamikko, kalje id., kaljaantua (VarsSm) ’kovettua, sitkistyä, jäätyä’, kaljupaljas pää; iljanne’, kalipää jne.
~ ka kaljamailjanne’, kalju(pää)kallo’, ? kaljakkakylmähkö, kylmä’. — Sm > lpN gālljâ (In Ko) ’iljanne, lumeton jää; iljanteinen (keli)’.
Sanaa on arveltu lainaksi germ asusta *χāl(i)ja-: mys hāliliukas’, kys hæle, ns murt. hǟl id. Vrt. kuitenkin kalea: jos lähdetään alkumerk:stä ’kova’, voi koko kalja-sanue olla kontam. kale(a) + ilja(nne, -nko). Merkitystä ’kova’ edellyttää myös se, jos tähän yhteyteen halutaan liittää murt. harv. (Kaarina) kaljukarkea (tukasta); (1664 kuv.) säälimätön’, johon vrt. ink kalekarkea, karhea (tukka, villa)’.
Lähdekirjallisuus:
  • Neuhaus 1919 Sprachlehre 143 (< germ, vrt. nr hal)
  • Qvigstad 1944 LpSted 26 (sm > lp)
  • SKES 1955 148
  • Koivulehto 1981 PBB(T) 103:3 342 (< germ)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:kaljama/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kaljama

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:kaljama