Etymologiadata:imsm:kalëda

*kalëda

Vastineet:

• Suomi: kalea
• Karjala: kalie
• Vepsä:
• Vatja: kalõ⇐
• Pohjoisviro: kale
• Eteläviro: kallõ
• Liivi:

mksm. *kalëda (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kalea (Renv 1823; murt. hajat.) ’viileä, kolea; kova (puu, ääni); liukas / kühl; hart; laut; glatt’, kale (JuslP, Gan 1786; EPohjanm) ’iljanteinen, liukas’, kaliintua (Satak EPohjanm, paik. Häme Ink) ’kuivettua, kovettua’
~ ink kale ’kolea’ | ka kalie ’syyskylmä (keli, jolle on ominaista paitsi kylmyys myös kova maa)’ | va (Tsv) kale̮ ’kolkko (ääni)’ | vi kale ’kova; ankara; kolkko, kumea (ääni)’.

Alkuperä hämärä, ehkä onomat.-lähtöinen (vrt. kalista). — Tähän on verrattu myös lp taholta sanaa N gallo (E Lu) ’viileä sää’, ks. kaalo¹. Vrt. myös kaljama.

Lähdekirjallisuus:

• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 67 (sm ~ lp)
• SKES 1955 147 (sm ? ~ lp)
• Viires 1961 KjK 4 670–71 (sm ~ ink va vi; ? ~ kolea)
• Koivulehto 1981 PBB(T) 103:3 342 (< germ)

[kalea Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kalea