Etymologiadata:imsm:kahma
*kahma
Vastineet:
mksm. *kahma (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kahma (Gan 1786; paik. KarjKann ESavo PKarj PPohjanm) ’lievä pakkanen, hiukan jäätynyt maan- t. vedenpinta, jääriite / leichter Frost; dünne Eisschicht’, rinn. kahme (melko laajalti murt.) id., kahmea ’kylmän jäykistämä, kohmettunut’, kahmettua, kahmottua (Alm 1783) ’jäätää, jäätyä, kovettua, jäykistyä’, kahmoa ’jäätää, pakastaa’
~ ka kahmakka, -o, kahmie ’kohmeinen, kangistunut; kylmä, koleahko’, kahmoa, kahmuo ’jäätää, kohmettaa’, kahmoittoa ’kylmentää, tehdä koleahkoksi’, kahmoittuo ’kohmettua, tulla kylmähköksi’ | vi murt. kahme ’jääriite’, kahmama ’kylmätä, jäätää’, kahmatada, kahmetada ’kylmätä hienoon routaan’.
~ ka kahmakka, -o, kahmie ’kohmeinen, kangistunut; kylmä, koleahko’, kahmoa, kahmuo ’jäätää, kohmettaa’, kahmoittoa ’kylmentää, tehdä koleahkoksi’, kahmoittuo ’kohmettua, tulla kylmähköksi’ | vi murt. kahme ’jääriite’, kahmama ’kylmätä, jäätää’, kahmatada, kahmetada ’kylmätä hienoon routaan’.
Deskr. sanue, johon vrt. äänt. ja merkityksensä puolesta läheisiä sanoja s.v. kahnettua, kahva2, kohme ja kohva.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 305a (sm ~ vi)
- SKES 1955 140