Etymologiadata:imsm:kahja
*kahja
Vastineet:
mksm. *kahja (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kahja1: kahjassa (VarsSm LUus Häme) ’juovuksissa / betrunken’, Kaisan kahjat, kahjaiset t. kahjokset ’talon emännän Kaisan päivänä pitämät kemut, joissa nautittiin mm. naapurin vaimoilta kerätyistä jauhoista tehtyä talkkunaa’ (1787 Catarinan cahjat, jonka on tulkittu merkitsevän olutta)
~ ka kahja ’huono viina’ (kansanr. usein oluen toisintona; sm kahja sanan oletetut kansanrunoesiintymät »Osmotar oluen seppä, Kalevatar kahjan seppä», »ei ottanut olut hapata, eikä kahja käyäxehen» jne. ovat itse asiassa karjalaisia) | vi kahi (g. kahja) ’juhlajuomingit; juomauhri; uhripaikka; oluesta, rieskamaidosta ja medestä tehty juoma; hääjuoma, joka on tehty rieskamaidosta, munista ja sokerista’ (tästä ehkä > sm (Lönnr 1874) kahi ’ohrista t. kauroista valmistettu juoma’), vrt. myös va kahja: taitšik. ’taikinakaukalo’ (vrt. sm taikina sanan vastineiden merk. ka ly ve ’taikinatiinu’).
~ ka kahja ’huono viina’ (kansanr. usein oluen toisintona; sm kahja sanan oletetut kansanrunoesiintymät »Osmotar oluen seppä, Kalevatar kahjan seppä», »ei ottanut olut hapata, eikä kahja käyäxehen» jne. ovat itse asiassa karjalaisia) | vi kahi (g. kahja) ’juhlajuomingit; juomauhri; uhripaikka; oluesta, rieskamaidosta ja medestä tehty juoma; hääjuoma, joka on tehty rieskamaidosta, munista ja sokerista’ (tästä ehkä > sm (Lönnr 1874) kahi ’ohrista t. kauroista valmistettu juoma’), vrt. myös va kahja: taitšik. ’taikinakaukalo’ (vrt. sm taikina sanan vastineiden merk. ka ly ve ’taikinatiinu’).
Sana lienee onomat. alkuperää, samaa lähtöä kuin s.v. kahista ja kahja2 mainitut sanat. Merk. ’olut’ on ehkä sm:sta varhain kadonnut. — Germ alkuperääkin on oletettu (*kāsja-, vrt. mys kāsi ’juusto’, isl kæsir, nr murt. käse ’juuston juoksutin’).
Lähdekirjallisuus:
- J. Krohn Valvoja 1884 204 (sm ~ vi)
- Ariste 1933 Suomi 5:16 46–55 (+ va)
- Toivonen 1953–54 SUSA 57:2 4 (+ ka)
- SKES 1955 138–39
- Koivulehto 1977 Esit (< germ)
- EEW 1982–83 648