Etymologiadata:imsm:kahisë-

*kahisë-

Vastineet:

• Suomi: kahista
• Karjala: kahissa
• Vepsä: kahaita
• Vatja: kahisa
• Pohjoisviro: kahisema
• Eteläviro: kahisõma
• Liivi:

mksm. *kahisë- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kahista (Raam 1642; yl.) ’havista, suhista, kohista; hälistä, touhuta, telmiä, riidellä / rascheln; lärmen, streiten’, kahata (: kahajaa, JuslP, Gan 1786; etup. itämurt. ja EPohjanm) id., kahahtaa, kahina ’kahiseminen; nahina, riita, tappelu’, kaha (Jusl 1745; etup. itämurt.) ’ruohojen, olkien kahina, tuulen suhina; (yskän) köhä; nahina, riita’, kahakka (laajalti murt.) ’hälinä, touhu, tungos; (? uud. Eurén 1860) tappelunnujakka, yhteenotto, kärhämä’, kahu id. (Hemm 1605 ’(kuolin)korina’; melko laajalti murt.), kahakoida ’tapella, kärhämöidä’, kahea (etup. länsimurt.) ’kuiva, hauras, helposti murtuva; käheä’, kahelma ’yskän köhä; kauna, riita’
~ ink kahissa ’kahista’, kahhīna ’kahina, melu’ | ka kahissa ’kahista, kohista; riidellä, nalkuttaa’, kahahtoa ’kahahtaa’, kahakka ’karhea, karkea, käheä; riita, tora, meteli’, kahakoija ’metelöidä’, kahero ’akanainen’, kahie ’karhea, karkea’ | ve kahaita (prs. kahaidab) ’kahista (esim. oljet); kähistä (ääni)’, kahineh ’kahina, kohina’ | va (Tsv) kahissa ’kahista’, kahin ’kahina’ | vi kahada, kahiseda ’kahista’, kahin ’kahina’.

Onomat. sanoja.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 303 (~ vi kahiseda)
• Hakulinen 1941 SKRK 1 170 (kahakka ~ kahajaa)
• SKES 1955 139
• EEW 1982–83 649

[kahista Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kahista