Etymologiadata:imsm:kärccä
*kärccä
Vastineet:
Kantasuomalainen etymologia ei riittävän perusteltu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kärtsä (Lönnr 1874), kärtsy, kärtsi (kaikki etup. itämurt.) ’äkäinen, pitkävihainen; kärsimätön / zornig, nachtragend; ungeduldig’, kärtsäkkä ’id.; halukas, himokas; monihaarainen, monioksainen puu; kuivahtanut vihta; kylmänpureva (tuuli, pakkanen)’, kärtsistyä ’suuttua’, kärtsöttää ’murjottaa äkeänä’
~ ka kärttšä ’kärttyinen, äkeä; riita(isuus)’, kärtšäkkä ’kärttyinen, riidanhaluinen; mutkikas, väärä (koivu)’, kärtšistyö ’käydä riitaiseksi, riidellä, hangoitella vastaan; käpristyä’, kärtšötteä ’vihoitella, äkeillä, riidellä; nalkuttaa’, kärsötteä ’olla repsottava, rosoinen, ruma; saattaa repsottavaksi, rumaksi’ | vi kärts, kärtsak(as) ’äkeä’, kärtsutada, kärsutada ’riidellä’.
~ ka kärttšä ’kärttyinen, äkeä; riita(isuus)’, kärtšäkkä ’kärttyinen, riidanhaluinen; mutkikas, väärä (koivu)’, kärtšistyö ’käydä riitaiseksi, riidellä, hangoitella vastaan; käpristyä’, kärtšötteä ’vihoitella, äkeillä, riidellä; nalkuttaa’, kärsötteä ’olla repsottava, rosoinen, ruma; saattaa repsottavaksi, rumaksi’ | vi kärts, kärtsak(as) ’äkeä’, kärtsutada, kärsutada ’riidellä’.
Deskr.-onomat. sanoja, joiden sukulaisia ovat s.v. kärttää ja käreä mainitut sanat. Germ (sk) alkuperää on uumoiltu (tästä ks. kärttää).
Lähdekirjallisuus:
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 140 (sm ~ vi kärsik ’maltiton, äkäinen’)
- Ojansuu 1904 Suomi 4:2:3 78 (~ vi kärts ’palaneen käry’)
- Wiklund 1904 JuhlakNoreen 156 (kärtsä ~ kärt(t)y < sk)