Etymologiadata:imsm:irtA
*irtA
Vastineet:
- Suomi: irta-
- Karjala: irta-
- Vepsä: ird
- Vatja: irtä
- Pohjoisviro: [[Etymologiadata:est:irdu- (?< sm)|irdu- (?< sm)]]
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *irtA < kksm. *irta (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
*irta (Agr; melko laajalti länsi- ja itämurt.) ’los’: irralla(an), -lle(en), -llinen, irtain (Martti n. 1580) , irtaimisto (Lönnr 1863), irtainen (murt.) ’irrotettava; vallaton’, irtautua, irtaantua, irtonainen, irrota, irrottaa, irti, (murt.) irtti, irki, irkinäinen ’irtonainen’, irjetä (: irkenee) ’irrota’
~ ink irtonain ’irtonainen, irrallaan oleva’, irti | ka irtanaine ’irtonainen’, irtavuo ’irtautua, päästä irti’, irti; irallah, iralleh ’irrallaan, irti, irralleen, erillään, erilleen’, iralline ’irrallaan t. erillään oleva, irtonainen’, iravuo ’irtautua’ | ly iral ’ulkopuolella, ulkona’, irale, irdaĺe ’ulos’, iraine̮ ’ulkopuolinen’ | ve ird (g. -an) ’ulkopuoli’ (ksm perussanan edustaja), erdal, irdal, erdas, irdas ’ulkona’, erdaĺe, irdale̮, irdha ’ulos, pois’ | va (Ahlqv) irtä ’irti’ | (ainakin ositt. sm >) vi irduda ’irrottua, irtautua; irrottautua’, irrutada ’irrottaa, irtauttaa’ (sm > lpN irˈdâšuvvât, -huvvât ’avautua uudestaan (haava)’; ve erd ? > syrj erd ’vainio, avoin paikka’)
~ ink irtonain ’irtonainen, irrallaan oleva’, irti | ka irtanaine ’irtonainen’, irtavuo ’irtautua, päästä irti’, irti; irallah, iralleh ’irrallaan, irti, irralleen, erillään, erilleen’, iralline ’irrallaan t. erillään oleva, irtonainen’, iravuo ’irtautua’ | ly iral ’ulkopuolella, ulkona’, irale, irdaĺe ’ulos’, iraine̮ ’ulkopuolinen’ | ve ird (g. -an) ’ulkopuoli’ (ksm perussanan edustaja), erdal, irdal, erdas, irdas ’ulkona’, erdaĺe, irdale̮, irdha ’ulos, pois’ | va (Ahlqv) irtä ’irti’ | (ainakin ositt. sm >) vi irduda ’irrottua, irtautua; irrottautua’, irrutada ’irrottaa, irtauttaa’ (sm > lpN irˈdâšuvvât, -huvvât ’avautua uudestaan (haava)’; ve erd ? > syrj erd ’vainio, avoin paikka’)
? < baltt, vrt. liett ìrti ’avautua, ratketa’, latv irt (prs. irstu) ’erota, purkautua’, ērst (: ērd-) ’erottaa, ratkoa (ommel)’, ērds ’höllä, irtonainen’, irdens ’murea, möyheä, kuohkea’, liett ardýti, latv ārdīt, irdīt ’erottaa, ratkoa; kouhia’. Ks. myös irstas.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1890 BFB 174 (sm, myös irstas ~ va ve < baltt)
- Kalima 1936 BL 104 (+ ka; ?? < baltt)
- Uotila Vir 1947 143 (ve > syrj)
- Saareste 1953 Suomi 106:3 13 (+ vi)
- SKES 1955 108 (+ ly; sm > lpN; ims ? < baltt)
- *Savela 1961 KV 41 140–65 (omap.)
- EEW 1982–83 514–15