Etymologiadata:imsm:irstas
*irstas
Vastineet:
- Suomi: irstas
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro:
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *irstas (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
irstas (Raam 1642; paik. vain kirjakielestä opittuna) ’epäsiveellinen / lasterhaft’, (paik. länsi- ja itämurt. myös) ’reipas, ripeä, toimelias, virkku; vallaton, hurja; pahankurinen, äksy, korskea; iloinen, vapaa, liikkuva, vilkas; riitaisa, pahansopuinen, tuhlaileva; (Agr) turvallinen, huoleton, vapaa’, irstainen (murt.) ’reipas, nopea, eläväinen, virkku; vallaton, raju, vauhko, pahantapainen, vikuroiva; paha, hankala; (vanh. kiel. ja > murt.) kevytmielinen, irstas; suruton’.
Kuuluu ilm. äänneasun erilaisuudesta huolimatta sanan *irta yhteyteen, vrt. irras l. irtas (vanh. kiel. jo Agr) ’kevytmielinen, suruton; tyhjänpäiväinen, turha; pettävä, petollinen; irrallinen, irtain; vapaa’. Vastaavantapainen, äänteellisesti epäselvä suhde vallitsee vartta ja varsta sanojen välillä.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1890 BFB 174 (irstas ~ irta < baltt)
- SKES 1955 108