Etymologiadata:imsm:hilpu
*hilpu
Vastineet:
mksm. *hilpu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hilpa (Renv 1823), hilpu (hämmurt. KSm), hilpale (E- ja KaakkHäme) ’ohut tuohen kalvo; riepu, repale; tilkku / Flocke, Häutchen, Fetzen’, hilve (hämmurt. Savo KSm KPPohjanm Peräp) ’rääsy, repale, sirpale, hiutale; niittynurmikka; (Verml, eufem.) riista, otus’, hilpata, hilvata ’heilua kevyesti, hyöriä, hääriä’, hilpaista (Gan 1786) ’leikata’
~ ka hilve(h) ’hile, helve’ | vi hilp (g. hilbu) ’hetale, repale’, hilbata ’lepattaa, heilua’ | li ilp ’repale, ryysy’.
~ ka hilve(h) ’hile, helve’ | vi hilp (g. hilbu) ’hetale, repale’, hilbata ’lepattaa, heilua’ | li ilp ’repale, ryysy’.
Deskr. sanoja, vrt. hilpeä, hilse, hile, helve.
Lähdekirjallisuus:
- VW 2 1876 17 (sm ~ vi)
- Mägiste Vir 1925 90
- Kettunen 1938 LivW 72 (+ li)
- Nirvi Vir 1950 412
- SKES 1955 75–76