Etymologiadata:imsm:hiili

Sanatista

*hiili

Vastineet:

mksm. *hiili < kksm. *šijli (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hiili (Agr; yl.) ’(Holz)kohle’, hiillos, hiillostaa, hiila(ka)s; hiiltyä jne.
~ ink ka hiilihiili’ | ly hīĺ (i) | ve hīĺ, hiĺ | va īlihiili, sysi’ | vi (h)iile, hileloiste; merkkituli (rannalla)’ | li ildə, ilgəkimmeltää, hohtaa’, īĺtuli (salasana)
= lpLu šilla (E Pi U) ’hehkuva hiili’ (voi olla myös vanha ims laina), kun taas lpN hillâ (Lu In Ko Kld T) ’hiili’ myöh. laina < sm.
Lähdekirjallisuus:
  • Lindahl & Öhrling 1780 LL 402 (sm ~ lpR sijla, hila)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 84 (+ ve)
  • VW 2 1876 34 (+ vi lpN)
  • Setälä 1890–91 ÄH 268 (+ ka; tšer šol ’hiili’)
  • Wiklund 1896 SUST 10 16 (lp hillâ < sm)
  • Toivonen Vir 1938 341 (+ va; lp šilla ~ sm, lp hillâ < sm)
  • Kettunen 1938 LivW 80 (+ li)
  • SKES 1955 73 (+ ly)
  • Bergsland Vir 1964 242 (myös lp šilla < sm)
  • Sammallahti 1984 Juuret 146 (samoin)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
SKES 1955: s.v. hiili = ma тул-шол ’tuliset hiilet’
NES 2004: s.v. hiili + + - Vastaan (myös puoltoargumentein) Rakenteensa ja merkityksensä puolesta hiili voisi kuulua ikivanhaan omaperäiseen sanastoon, mutta etäsukukielten vastineiden puutteessa tätä on mahdoton todistaa
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Liukkonen 1999: 39 48 + + ← ba *žīlē vrt. lt žylė̃ ’tiainen, tikli, vihervarpunen; harmaantunut kohta, kalju’ Palamisesta jääneet hiilet ovat harmaita; vrt. lähtömuodon yhteyteen kuuluva ven золá ’tuhka’; lähtömuoto ⇐ lt žìlas ’harmaahiuksinen’, josta myös žỹlis ’hiusten harmaus’
Rédei 2000 LU: 227 - Vastaan Koska ba sanalla ei ole ’hiilen’ merkitystä, tulisi olettaa, että kantasuomeen lainattiin ’harmaata’ merkitsevä sana, josta myöhemmin kehittyi hiilen nimitys
Junttila 2015: 201 - Vastaan On tuskin todennäköistä, että konkreettismerkityksinen sana on lainaa adjektiivista tai partisiipistä

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hiili

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:hiili