Etymologiadata:imsm:herneh/th

Sanatista
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Thomsen 1869: 48 80 ← ba vrt. lt žìrnis id.
Thomsen 1890: 98 117 147 251 + + Puolesta Lt -ir- → sm -er- kuten sanassa herhiläinen; pääte-edustus kuten lainassa toe ← ba *takis; muita maanviljelyssanaston balttilaisperäisyyksiä ovat pelu, siemen, vako ja ätelä
Collinder 1928 FS Qvigstad: 371 + Tarkennus: ba originaalissa ie -r- > ba ‑ir- välimuoto Ims -er- palautuu äännekehityksen ie -- > lt -ir- välimuotoon -er-
Kalima 1936: 198 + + Puolesta Muista -ija-vartaloisista ba sanoista ksm *--päätteisinä ovat lainautuneet helle ja toe; balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa ovat myös vi kõblas ja uba
Posti 1972 Kotiseutu: 156 + Puolesta Balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa on myös siikanen
Koivulehto 2000 LB: 106 + Puolesta Balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa ovat myös apila, heinä, korsi, ohdake, takiainen ja vihvilä
Vaba 2011 KjK: 753 + Puolesta Balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa ovat myös halme, kulo, kupo, pahmas, rahje ja rouhia
Junttila 2012 SUST 266: 272 + Puolesta Balttilaisperäistä maanviljelyssanastoa ovat myös hiiva, puuro, talkoot, tarha ja vakka
Vaba 2014 LU: 23 + Puolesta Lv murteissa -n-suffiksin eteen kehittynyt epenteettinen vokaali ei edustu ba lainoissa, joitten lähtömurteessa sitä ei siis ollut: heinä, herne, hihna, kaarna, reuna, seinä, vaarna.
Junttila 2015: 159 160 179 194 + Tarkennus Ba lainoissa helle, herhiläinen, herne ja kelle saattaa edustua välivaihe kehityksessä ie l r > ba il ir, jolloin ne ovat vanhempia lainoja kuin hirsi ja kirsi
Lang 2016 ESUKA 7: 17 + Tarkennus Liettuan itäosassa hernettä viljeltiin viimeistään pronssi- ja rautakauden taitteessa, joten sana lienee lainautunut siellä eikä idempänä Volgan varrella
Lang 2018: 208 + Puolesta Balttilaisperäistä alkeellisesta kaskiviljelystä todistavaa sanastoa ovat myös hanhi, luhta, oinas, paimen, rieska, suova, villa, vuohi ja vuona

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli