Etymologiadata:imsm:helise-
*helise-
Vastineet:
- Suomi: helistä
- Karjala: helissä
- Vepsä: heläita
- Vatja: elisä
- Pohjoisviro: helisema
- Eteläviro: helisemä
- Liivi:
mksm. *helise- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
helistä (Agr; us. murt.) merk. murt. myös ’puhua korkealla äänellä; täristä, tutista / hell erklingen; mit hoher Stimme sprechen; zittern’, helätä, helähtää, helinä; hely ’helisevä koriste; kulkunen; äänekäs ilonpito’, helu ’hely, tiuku; äänekäs ilonpito’
~ ink helissä ’helistä; kaikua, kajahtaa’, hellīnä ’soitto’, helähtǟ | ka helissä ’helistä, kilistä’, helähteä ’helähtää’ | ly heläitä ’helistä’, helištä id. | ve helaita, heĺäita ’helistä’, heĺähtada ’helähtää’, helištada ’olla kipeä’, heĺud (mon.) ’kulkuset’ | va elisä, (Kukk) helissä ’soida, helistä’ | vi heliseda ’soida, helistä, helkkyä’, helin ’sointi, helinä’, heli, E helü ’sävel, sointu, ääni’. — Sm > lpIn heliidiđ ’helistä’, hæællan ’helinä’, Ko heälătted ’ääntää (riekko)’.
~ ink helissä ’helistä; kaikua, kajahtaa’, hellīnä ’soitto’, helähtǟ | ka helissä ’helistä, kilistä’, helähteä ’helähtää’ | ly heläitä ’helistä’, helištä id. | ve helaita, heĺäita ’helistä’, heĺähtada ’helähtää’, helištada ’olla kipeä’, heĺud (mon.) ’kulkuset’ | va elisä, (Kukk) helissä ’soida, helistä’ | vi heliseda ’soida, helistä, helkkyä’, helin ’sointi, helinä’, heli, E helü ’sävel, sointu, ääni’. — Sm > lpIn heliidiđ ’helistä’, hæællan ’helinä’, Ko heälătted ’ääntää (riekko)’.
Onomat. sanoja; todennäk. samaa alkuperää kuin heleä, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 142a (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 124 (sm ~ va vi)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 49 (sm > lpKo)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 420–21 (+ ve)
- SKES 1955 66 (+ ka ly; sm > lpIn Ko)
Etymologiadata:imsm:helise-/th