Etymologiadata:imsm:haukku-/th

Balttilaisperäinen
Lähde, s.	M	S	E	Väite	Argumentit
Suhonen 1992 FS Rédei: 415–6	+	+	+	← ba vrt. lt šaũkti ’huutaa; kutsua jksk’	Ba š > ims h, ba au > ims au, ba -k- > ims -kk-; lainaverbien lähtömuodon ei tarvitse olla infinitiivi – tässä tapauksessa sitä saattaa lähinnä vastata lt pr1sg šaukiu t. johdos šaukùs ’kiljukaula’; niin ba kuin myös ims verbit viittaavat sekä ihmisiin että eläimiin, eritoten lintuihin, ja tarkoittavat sekä ’kutsumista’ että ’panettelua’; merkitykset ’huutaa, haukkua’ ja ’panetella’ yhdistää myös lt ríeti, jolla koirista puhuttaessa on myös merkitys ’purra’, vrt. sm haukata; lt šaũkti ~ kaũkti ’ulvoa, ruikuttaa’; näitten ie vastineista ks. LEW; sekä ie että ims sanue ovat deskriptiivisiä.
Kim 2015 Sananj: 134	+			Puolesta	Myös paukkua ← ba; -ku- voi olla johdinaines
Junttila 2015: 188 254	-	-		Vastaan	Sana ei äännerakeenteensa (CVVCCV) puolesta sovi balttilaislainaksi ja merkityserokin on huomattava
Junttila 2019 SUSA: 56	+			Vaihtoehtoisena (puoltoargumentein)	Onom. lainat substituoituvat oletettavasti samojen sääntöjen mukaan kuin muukin lainasanasto; toisaalta kielen fonologian ja fonotaksin muuttuessa uusien äänteitten ja äännerakenteitten leviäminen alkaa tyypillisesti sekä lainoista että ekspressiivisanastosta, joten myös ksm (C)VVCCV-tavurakenne on voinut ensinnä tulla käyttöön juuri ekspr. lainoissa; vaihtoehtoisena selityksenä myöhempi siirtymä muodikkaampaan sanavartaloon.

Onomatopoieettinen
Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
NES 2004: s.v. haukkua		+			onom ⇐ koiran ääntelyä jäljittelevästä äänteellisesti motivoidusta vartalosta	Moittimisen merkitys selittyy verbin vertauskuvalliseksi käytöksi
Kulonen 2010: 136	+	+			Puolesta	h-alkuisena sana vaikuttaa nuorehkolta; johdinaineksena on -u-; saattaa palautua samaan fonesteemiin kuin yhtä lailla suun aukomiseen liittyvät haukkoa, haukotella ja haukata; koiran ääntä kuvaava imitatiivi useissa kielissä päättyy u:hun