Etymologiadata:imsm:hanhi/th

Sanatista
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Thomsen 1869: 83 ← ba vrt. lt žąsìs žem žansis lv zoss [id.]; ? kons. vartalosta
Thomsen 1890: 81 126 + Puolesta Sm -h- ba -s-n edustajana johtunee sananalkuisen konsonantin assimiloivasta vaikutuksesta, toisaalta sama edustus on sanassa laiha; ba i-vartalot edustuvat lainoissa e-vartaloina, vrt. niisi; myös ers шенже, mkš murt. šenž ’sorsa’ ? ← ba
Salo 1997 БСИ: 53–55 + Puolesta Väiveen ’linnuntäi’ balttilaisperäisyys tukee otaksumaa hanhen lainaamisesta kotieläimen nimityksenä [ks. tarkemmin]
Koivulehto 2001 SUST 242: 244 + Puolesta Sananalkuinen konsonantti on assimiloinut sanansisäisen myös samasta ie sanueesta lainautuneilla saamen ja permin ’hanhi’-sanoilla [ks. tarkemmin]
Plötz 2013 IJDLLR: 139 + Puolesta Assimilaatio s > š on voinut tapahtua myös sanassa hainea ~ haines, vrt. samanmerkityksinen sainis ~ saine ~ sainea ← ge
Heikkilä 2014: 86 + Puolesta Ims *hanhi ja ers шенже voidaan palauttaa jo yhteiseen kantamuotoon *šänšä
Lang 2016: 16-17 x Puolesta Lainattu villieläimen nimenä, sillä hanhi kesytettiin Etelä-Euroopassakin vasta viimeisellä vuosituhannella eKr.
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Paasonen 1896 Suomi (4): 8 l ? ← ba ellei = ers шенже ’sorsa’, ko murt. чöж udm ӵöж ’ankka, sorsa’
Pareren 2006: 60–1 - - Vastaan Md ja pe muodot palautuvat etuvokaaliseen vartaloon; myös merkitykset eroavat ims:sta

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli