Etymologiadata:imsm:hürise-

*hürise-

Vastineet:

• Suomi: hyristä
• Karjala: hyrissä
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: hürisema
• Eteläviro: hürisemä
• Liivi:

mksm. *hürise- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hyristä (Jusl 1745; yl.), hyrätä (: hyräjää) ’surista, hymistä, kehrätä (kissa); laulaa hiljalleen; hytistä (vilusta) / summen, schnurren; vor sich hin brummen; (vor Kälte) zittern’, hyrinä, hyrähtää, hyräillä, hyryillä (VR 1644), murt. hyrehtiä, hyreksiä; hyry ’hyminä, melu’, hyreä (Gan 1786 hyre) ’äkeä’
~ ka hyrissä, hyrätä ’hyristä, jyristä’, hyrähteä ’hyrähtää, pyrähtää’, hyrehtie ’hyräillä; ynistä, pitää vähäistä ääntä’, hyräillä ’hyräillä’, hyry ’melu, remu; hiljainen ääni tai puhe’ | vi murt. hüriseda, (Wied) hürädä ’hiljaa murista’, hürähtä- ’murahtaa’, (h)ürin ’hiljainen murahdus’.

Onomat. sanoja, s.v. hurista main. sanojen etuvok. rinnakkaisasuja; äänt. ja merkitykseltäänkin läheisiä ovat myös hyrrä(tä) ja horista, höristä (ks. näitä).

Lähdekirjallisuus:

• Qvigstad 1881 Beiträge 83 (sm ~ lpN hurrât ’surista’)
• SKES 1955 93–94 (sm ~ vi; lpN < sm)

[hyristä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hyristä