Etymologiadata:imsm:höörädä-

*höörädä-

Vastineet:

• Suomi: hyörätä
• Karjala: hyörätä
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: öörama
• Eteläviro: hü̬ü̬rämä?
• Liivi:

mksm. *höörädä- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hyöriä (Alm 1727; laajalti murt.), hyörätä ’touhuta, hääriä / geschäftig sein, sich regen’, hyörinä (1680), hyörimätön (Koll 1648) ’työkyvytön’, murt. hyöriäinen ’toimelias’, hyöryläinen ’eräs leivonnainen’; kansanr. myös käärmeen ja hämähäkin epiteettinä
~ ink hȫrähütellä ’heilutella (esim. nainen takapuoltaan)’ | ka hyörätä ’touhuta; ahkeroida; liikkua lakkaamatta’ | vi murt. höör (g. -i, -u) ’liike: heilunta tms.’, höörida ’liikkua, olla rauhaton, pyöriskellä tms.’, höörata ’lähteä, muuttaa (toiseen asuinpaikkaan); pyöriä’.

Deskr. lähtöä, ehkä kontam. hääriä + pyöriä tjs.

Lähdekirjallisuus:

• MUSz 1873–81 352 (sm ~ vi unk sürög(-forog) ’häärätä, touhuta’)
• SKES 1955 95 (tuskin ~ unk)

[hyöriä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hyörätä