Balttilaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Thomsen 1890: 92 221
|
+ |
+ |
|
|
← ba ?*šerma vrt. lt šarmà, lv sarma serma sērma id.
|
Lt a (? < kba e) → sm ä myös sanassa lt atolas → sm ätelä; luonnonilmiöihin liittyvät balttilaislainoista myös halla, keli, perkele, routa ja taivas
|
| Nieminen 1934 FUF: 38–48
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Kun kaksitavuisen sanan alkutavussa on ollut pitkä vokaali, diftongi tai lyhyen vokaalin ja nasaalin/likvidan yhtymä, edustuu jälkitavun ie *ā:n jatkaja ims A:na
|
| Suhonen 1980 Vir: 607
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaisperäisiä sääilmiöiden nimityksiä ovat myös helle ja kirsi
|
| Koivulehto 1986 FS Alinei: 144
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Ei tarvitse apofoniaselitystä, sillä etu- ja takavokaalin vaihtelu on itämerensuomessa tavallista
|
| Liukkonen 1999: 38–9
|
+ |
|
|
|
Tarkennus:; ← ba *šarmā
|
Ksm *šarma sai etuvokaalisen variantin *šärmä ilmeisesti kylmään sääilmiöön liitetyn affektin vaikutuksesta; samanlainen etuvokaalistuminen on balttilaislainassa härkä
|
| Vaba 2010 LZAV: 77
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaisperäisiä luonnonilmiöitten nimityksiä ovat myös hauri, karsi, kouko, rae, räntä, tarha, vi kirme, marg, terendama ja videvik
|
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli
