Etymologiadata:imsm:häici¹

Sanatista

*häici

Vastineet:

mksm. *häici < kksm. *šäjti (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

heisipuu (Haartman 1765), höisi-, höys(i)-, helis-, heliäis-, helsi-, hers(i)-, hörskpuu, koiran h.-puuViburnum opulus, (joskus myös) paatsama, kuusama, seljapensas / Schneeball; (mitunter auch) Faulbaum, Heckenkirsche, Holunder
~ ka höytö(i), -puu, höipuu | ly höudüöi | vi õispuu, koera-õispuu, iispuu, koera iispuuViburnum opulus’.
Todennäk. samaa alkuperää kuin heitiä, ks. tätä. Esitetyt md tšer votj ja syrj vastineet erittäin epätodennäköisiä.
Lähdekirjallisuus:
  • Koskimies Valvoja 1891 85 (sm ~ vi)
  • Setälä 1896 NyK 26 396 (+ au, ? md tševgeĺ ’heisipuun marja’, votj šu-pu ’heisipuu’, syrj šol-pu id.; samaa alkuperää myös sm heitiä)
  • Wichmann 1909–11 FUF 9 119 (+ tšer šaršə̑, sasə̑ ’heisipuun marja’)
  • SKES 1955 65 (+ ly ? md ? tšer votj syrj)
  • UEW 1988 784
heitiä (JuslP, Gan 1786; Satak LounHäme), hetiä (Jyväskylä) ’kukkia (ruis, ohra) / blühen (Roggen, Gerste)’, heiderma (LönnrLis 1886) ’viljan kukka’, hede, hedelmä (ks. näitä), heilimöidä (LönnrLis; itämurt.), heilmoa, helmiä, helmoa, hielimöidä, -tä (Lönnr 1874), hielmoa, heimoa, hiemoakukkia (et. ruis)
~ ve heid́ita (prs. heid́itšeb, -tšob) ’kukkia (ruis, pellava, tuomi)’ | va ed́jitsǟheilimöidä (ruis)’ | vi õis (g. õie), õiekene, (h)õierm, (h)õies (g. (h)õide) ’kukka’, õitseda, E heitse-, häitsedakukkia, kukoistaa’, õitse, õits, heitse, häitse, äätse(s)kukinta, kukka’ | li ēdrikšəkukkia
todennäk. < baltt *žeid-, vrt. liett žíedaskukka; väri; sormus’, žíedytisaattaa kukoistamaan t. homehtumaan’, latv ziedskukka, kukinta-aika’, ziedētkukkia; olla kirjava; homehtua’. Samaa alkuperää varmaankin heisipuu (ks. tätä).
Lähdekirjallisuus:
  • Ahlqvist 1856 WotGr 123 (sm heditsen ~ va editsen, vi häitsen)
  • Koskimies Valvoja 1891 85 (sm ~ vi õis)
  • Mustonen 1893 Suomi 3:7:3 35 (~ heisi; ~ vi õis)
  • Setälä 1896 NyK 26 396 (~ heisi(puu); ~ va vi ? li)
  • SKES 1955 65 (+ ve; ? ~ heisi(puu))
  • Toporov & Trubatšev 1962 Gidr 247 (sm < liett žydė́ti ’kukkia (ruis)’, žíedas ’kukka’)
  • *Mägiste 1970 JuhlakStang 352–59 (ims ? < baltt)
  • EEW 1982–83 4018–20

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Grünthal 1910 EK: 280 Vaihtoehtoisena ← ba, vrt. lv ziede ’kukinto’; tähän heisipuu hedelmä heilimöidä
Mägiste 1970 FS Stang: 352–9 + + Tarkennus: ← ba, vrt. lt žíedas lv zieds ’kukka, kukinta-aika’; merkitysvaikutusta ⇐ hete- (~ hede hedelmä, deskr); tähän ei heilimöidä Lähtömuoto ~ lt žydė́ti 'kukkia, kukoistaa; viihtyä; loistaa; kasvaa hometta; tulehtua' lv ziêdêt 'kukkia; hohtaa värikkäänä; homehtua; koittaa, sarastaa' ⇐ kie *ǵei- ~ *ǵi- 'itää; haljeta; puhjeta kukkaan'; myös reisi ~ lt rietas mukautunut lainautuessansa e-vartaloiseksi
SEGV 1994: s.v. eďďittsämǟ + Tarkennus: heisipuu ei tähän, vaan ~ heisi ’rihma’ = md ??ma pe Lähtömuodon vastineita myös go *keinan ja arm anciuł 'itää'
Koivulehto 1992 Vir: 185–211 + x Tarkennus: deskr.peräistä sanuetta ei tarvitse olettaa; hete- ehkä tähän; heisipuu joko tähän t. ~ heisi ’rihma’ ← ge; heisi ’rihma’ vaikuttanut sm heitiä-verbin merkityksen rajoittumiseen heinäkasvien kukintaan viittaavaksi Vi -õi- viittaa ksm -ai-hin; vanhat lainat, etenkin raskasensitavuiset, mukautuneet usein e-vartaloiksi; koiranheisipuun mahdollisena nimeämismotivaationa komeat kukinnot (’kukkapuu’), vrt. myös mustaseljan kukintojen lääkekäyttöön, vaikka paralleeleja nimitykselle ’kukkapuu’ ei kuitenkaan ole eikä mustaselja ole ensisijainen heisipuu; vi õisvesi ’visva’ < ’kukkavesi’ semanttisin paralleelein
Uibo 2008 KjK: 987 + Tarkennus: heisipuu alkumerk. ’kukkapuu’ Nimeämismotiivi ’kukkapuu’ on myös heisipuun vi nimityksen loidapuu taustalla

Hylätty etymologia: ur: = ers чевге, mkš čivge, maL шарты, ko жов udm шу ’heisipuun marja’, ks. Lytkin – Guljajev 1970 s.v. жов


EVE:n sana-artikkeli

EVE:heisipuu

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:häici¹