Etymologiadata:imsm:häi-/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HÄI- ⇒ *häi-tä-däk > ka häiteä;

⇒ *häigä-t-täk: *häikä-dä- > va häigätä;

⇒ *häikä-is-täk: *häikä-ise- > sm häikäistä, ka häikäissä;

⇒ *häigä-stä-däk: *häigä-stä- > sm heijastaa

A kuvastaa, kuvastua; B häämöttää, kajastaa; C häikäistä; D häilyä; huimata; E estää, hillitä; hälventää; häiritä; ajaa pois, karkottaa, torjua, hätistää

*häitä- > Sa Vie Ek Au häitää, häiteä BC; ink häittää C; (Au häitää E)

*häikä- > ink häjädä: häikää, va häigätä C; (Ek Au häikätä E); Lo–Vie häikäistä C; vsm heijäistä, Lo (Pp Sa) vsm heijaista, Hä vsm häijäistä C, Kk häiväistä C; (Lo Pp Sa häikäistä E); Lo Hä Pp Sa vsm heijastaa ABC; (Sa Kk heijastaa D)

<ref>Karttaskeemat on laadittava arkistotietojen pohjalta, sillä SMS ei erottele merkitysten levikkejä.</ref>

Balttilaislainaetymologia

⇐ kksm *šäj-

← baP *šei- < kba e-asteinen *śei(h)- (vai katoasteinen *śi(h)-? >) ksl *sijā·htēj > mksl сиꙗ|ти: -ѥтъ (~ сьꙗ-) säteillä, loistaa; näkyä ym. sl

⇒ kba *śej(h)ah ~ śej(h)a- > lv seja, murt. seĩja, sejs 1 kasvonpiirteet, kasvot; 2 (elävän olennon) varjo; peilikuva

(EDBIL) < kie e-asteinen *sḱeh2-ih2- (? > *skeh2-ih2-) vai katoasteinen *sḱh2-ieh2-? (LIV 546.) On myös oletettavissa s-mobileton rinnakkaisvartalo *ḱeh2-, jota ba-sl muodot voivat edustaa, jolloin ei tarvitse olettaa *sḱ:n säilyneen katoasteessa velaaristumatta ja yleistyneen sitten baltoslaavissa takaisin e-asteeseen. Kaikki ba-sl muodothan selittyvät e-asteesta, eikä katoasteesta ole varmoja jälkiä.

Uibo 2007: 571–4 esittää sm v:lle heijastaa ba alkuperää, jolloin C on helposti johdettavissa lähtömuodon kanssa yhteisestä alkumerkityksestä AB. Uibon mukaan tähän kuuluu myös Hä Sa Kk Vie häikäistä ~ ink häjädä va häigätä C, jonka -k- on jälkisyntyinen, ^ vi vähk ’rapu’ < *vähjä. Se saattaa olla äänteellistä vaikutusta homonyymisestä, heikko-sanueeseen liittyvästä v:stä Lo Hä Pp Sa häikäistä ’estää, hillitä; häiritä, ajaa pois’.

Päätelmät

Heijastaa D liittyy v:iin Lo Hä Pp Sa Kk Au heijata ’keinuttaa, keinua, heilua; huimata’. Toinen ilmeisen erilähtöinen merkitys on E, joka esiintyy useammalla erijohtimisella verbillä: Lo Pp Sa häikäistä ’estää, hillitä; häiritä, ajaa pois’, Ek Au häikätä ’hälventää, karkottaa’, Au häitää ’torjua, hätistää’; näitten taustalla lienee sama *häi-kanta kuin v:llä häipyä.

Jos sm heijastaa ABC ja vsm heijäistä C palautuvat kaksitavuiseen kantaan, siihen on rekonstruoitava joko -jj- tai -jj. Ink häjädä: häikää, va häigätä C tukevat -j-n tulkintaa k:n heikon asteen vastineen hävittyä syntyneenä siirtymä-äänteenä. Diftongin -ei- ja takavokaalisuuden voi selittää sekundaarinen yhteys em. v:iin heijata. Tällöin kannaksi rekonstruoituu mksm *häikä-, josta myös sm häikäistä C selittyy, mutta kokonaan se ei voi olla balttilaista lähtöä.

On kuitenkin rekonstruoitava myös kanta *häi-, josta ⇒ Sa Vie–Au häitää BC ja ink häittää C. Tästä on *häikä- ilmeisesti johdettu -k-tilkkeellä, jolla interjektioista ja fonesteemeista muodostetaan momentaaniverbejä ja kontinuatiiviverbejä (vil-k-aise-, äh-k-y-, äh-k-äise-, ^Kulonen 2010: 190, 238–9).

Äänteellisesti *häi- vastaa täysin kba verbikantaa *śei(h)- (mksm Suomen-lahden kantamurteen kehitys äi > ei ei ole tapahtunut toisen tavun ä:n edellä, vrt. Kallio tulossa) ja ba verbikannoista on muodostettu ikivanhalla ksm -tA-johtimella ainakin lainaverbi *pettädäk. Ilman ksm verbinjohdinta ei yksitavuisia ba verbikantoja ole lainautunut eikä -k-tilkkeen käytöstä lainaverbien morfologiseen substituutioon ole näyttöä, joten *häikä- lienee vasta sekundaarinen suffiksinvaihdon tulos.

Sekä *häikä- että *häitä-johdoksilla esiintyy merkitykset BC, kun taas A esiintyy vain Lo Hä Pp Sa vsm v:llä heijastaa. A on siis luultavammin kehittynyt C:stä kuin päinvastoin. Myös sl v:n merkityksiin sopivat BC paremmin. Toisaalta lv murt. s:n seĩja (lv seja) merkitys ’peilikuva’ sopii parhaiten A:n lähtökohdaksi. Olisiko sen baP vastine *šeijā t. o-asteinen rinnakkaismuoto *šaijā voinut lainautua erikseen ja tuottaa muodon mksm (?*haija >) *hëija? Tämä ei ole mahdotonta, mutta epätodennäköiseksi sen tekevät oletetun lainasubstantiivin säilyminen vain suppealevikkisen verbin kantana sekä lähtömuodonkin levikin suppeus. Lisäksi baP *šeijā tuottaisi oletusarvoisesti ksm ëi > ii –muutoksen läpikäyneen muodon, ^liika. Luultavasti koko sanue pohjautuu siis yhteen verbilainaan.

A < BC ← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V