Etymologiadata:imsm:colkki

*colkki

Vastineet:

• Suomi: solkku
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: solkki
• Pohjoisviro: solk
• Eteläviro: tsolḱ
• Liivi: zoļk

mksm. *colkki (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

solkata (Lizelius 1759) ’saada aikaan epäjärjestystä, liata (etup. Loun- ja KaakkSm); sotkea asiat puheillaan; puhua (huonosti) vierasta kieltä, puhua epäselvästi, mongertaa (laajalti murt.) / durch Tat od. Wort Unordnung, Verwirrungstiften, besudeln; radebrechen, undeutlich sprechen’, solkku (Alm 1755 syyssolcku ’? loka’; KPPohjanm Kain Peräp, paik. PKarj PSavo Länsip) ’ruoanjätteet t. likavesi (eläinten ruokana)’, solkka (paik. murt.) ’epäselvästi puhuva, epäselvä puhe; epäjärjestys; epäsiisti henkilö’, solkottaa ’sekoittaa, hämmentää; puhua epäselvästi’
~ vi solkida ’saastuttaa, liata, sotkea’, solk (g. solgi, Wied myös solgu) ’lika-, jätevesi; likajätteet’ | li zoĺk ’lika-, tiskivesi’.

Deskr.-onomat. sanoja, jotka liittyvät mahd. s.v. solista (ks. tätä) main. sanoihin; ainakin tässä main. sm sanoissa lienee lisäksi lainavaikutusta, vrt. nr murt. Sm Vi solka ’liata’, solk ’ruoanjätteet’; sen sijaan nr murt. Sm solka ’puhua epäselvästi’ < sm. Sm sokeltaa ’puhua epäselvästi’ lienee kontam. lähinnä v:eistä solkottaa ja jokeltaa (ks. tätä); vrt. myös tolkata.

Lähdekirjallisuus:

• Lindström 1859 KeltGerm 66 (sm < germ)
• Anderson 1893 Wandl 210 (sm ~ vi; latv Balt saks < vi)
• Kiparsky 1936 MSNph 11 69 (Balt saks < vi, li t. ruots)
• Kettunen 1938 LivW 401 (+ li)
• SKES 1969 1065–66 (s.v. solkka; < nr, mutta myös omaperäisyyttä)
• EEW 1982–83 2846–47 (omap.)
• SAOB 29 1985 S 8725 (nr murt. Sm solka ’puhua epäselvästi’ < sm)

[solkata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:solkku