Etymologiadata:imsm:colkki

Sanatista

*colkki

Vastineet:

mksm. *colkki (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

solkata (Lizelius 1759) ’saada aikaan epäjärjestystä, liata (etup. Loun- ja KaakkSm); sotkea asiat puheillaan; puhua (huonosti) vierasta kieltä, puhua epäselvästi, mongertaa (laajalti murt.) / durch Tat od. Wort Unordnung, Verwirrungstiften, besudeln; radebrechen, undeutlich sprechen’, solkku (Alm 1755 syyssolcku? loka’; KPPohjanm Kain Peräp, paik. PKarj PSavo Länsip) ’ruoanjätteet t. likavesi (eläinten ruokana)’, solkka (paik. murt.) ’epäselvästi puhuva, epäselvä puhe; epäjärjestys; epäsiisti henkilö’, solkottaasekoittaa, hämmentää; puhua epäselvästi
~ vi solkidasaastuttaa, liata, sotkea’, solk (g. solgi, Wied myös solgu) ’lika-, jätevesi; likajätteet’ | li zoĺklika-, tiskivesi’.
Deskr.-onomat. sanoja, jotka liittyvät mahd. s.v. solista (ks. tätä) main. sanoihin; ainakin tässä main. sm sanoissa lienee lisäksi lainavaikutusta, vrt. nr murt. Sm Vi solkaliata’, solkruoanjätteet’; sen sijaan nr murt. Sm solkapuhua epäselvästi’ < sm. Sm sokeltaapuhua epäselvästi’ lienee kontam. lähinnä v:eistä solkottaa ja jokeltaa (ks. tätä); vrt. myös tolkata.
Lähdekirjallisuus:
  • Lindström 1859 KeltGerm 66 (sm < germ)
  • Anderson 1893 Wandl 210 (sm ~ vi; latv Balt saks < vi)
  • Kiparsky 1936 MSNph 11 69 (Balt saks < vi, li t. ruots)
  • Kettunen 1938 LivW 401 (+ li)
  • SKES 1969 1065–66 (s.v. solkka; < nr, mutta myös omaperäisyyttä)
  • EEW 1982–83 2846–47 (omap.)
  • SAOB 29 1985 S 8725 (nr murt. Sm solka ’puhua epäselvästi’ < sm)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:colkki/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:solkku

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:colkki