Etymologiadata:imsm:cüskä-idä-

*cüskä-idä-

Vastineet:

• Suomi: sysätä
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: suskama
• Eteläviro: tsüskämä
• Liivi: siskõ

mksm. *cüskä-idä- < kksm. *süskä- < vksm. *süskä- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sysätä (: sysään; Agr; häm- ja savmurt. LUus, paik. Pohjanm) ’lykätä, työntää, tuupata / stoßen, schubsen’, murt. (PHäme KSm ja ymp.) myös ’hangata, hieroa’, sysiä ’tuuppia, töniä; (paik. myös) syrjiä’, sysäistä, sysäys; tähän luult. myös sysy: yhteen sysyyn ’yhteen läjään; yhtä soittoa, yhtäjaksoisesti’ sekä sen tavallisempi variantti syssyyn: yhteen t. samaan syssyyn id.
~ ink süssīä ’sysiä, tuuppia’ | vi(Wied, murt.) süsata (prs. süskan), susata (prs. suskan) ’pistää, työntää, tökätä’ | li siskə, süskə ’pistää’ (alkup. vartalo siis süskä-, sm:ssa -k- jostakin syystä kadonnut)

= lpN sâsˈkât, sâsˈket (Lu) ’paritella; hieroa (itseään jtak vasten), hypellä’ | tšerL šəškäm, I šüškam ’pistää sisään, tunkea, sulloa; kirnuta’.

Lähdekirjallisuus:

• Anderson 1893 Wandl 83 (sm ~ vi tšer, myös tähän kuulumattomia etäsukukielten sanoja)
• Setälä 1897 SUSA 16:2 5 (vi ~ li)
• Mägiste 1931 EKeel 10 131 (vi li ~ tšer; sm eri alkuperää)
• Toivonen Vir 1932 51 (sm ~ vi li tšer)
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 184 (+ lp)
• SKES 1969 1149
• Lehtinen 1979 SUST 169 252 (ims ja lp-tšer mahd. eri alkuperää)
• UEW 1988 768 (sm vi ~ lp tšer)

[sysätä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sysätä

Keskustelu

En lainkaan usko, että sm. sysätä olisi tässä mainittujen viron ja liivin sanojen vastine. Tämähän edellyttäisi täysin epäsäännöllistä *k:n katoa, ja verbille on minusta parempikin selitys, jonka olen julkaissut artikkelissa "Studies in Uralic etymology V: Permic etymologies" (LU 3/2021, alaviite s. 169). Oletan että sysätä on analogian kautta muodostettu frekventatiiviverbistä sysiä, joka puolestaan palautuu asuun *süci- < *süte-j-, ja on siis alkuaan johdos verbistä syteä. Tätä tulkintaa tukevat em. verbien äänteellisesti poikkeavat vastineet karjalassa, lyydissä ja vepsässä: siellä nimittäin tavataan *t:lliset muodot *süti- ja *sütä(i)dä- samassa merkityksessä kuin sm. sysiä ja sysätä. Tämä on helpointa selittää niin, että alkuperäisin pari on ollut frekventatiivinen *süsi- (jossa *ti > *ci > *si -muutos) ja momentaaninen *sütä(i)dä-, ja myöhemmän analogisen tasoittumisen kautta sanansisäiseksi konsonantiksi on suomessa yleistetty *s ja idempänä *t. --Ante Aikio (keskustelu) 13. marraskuuta 2022 kello 22.07 (EET)

Viron ja eteläviron muodoissa voi varmaan olla sekundaarinen vahvan asteen -k-, vrt. salata: `salgama, vihata: `vihkama. Tällöin tosin liivin muoto pitänee selittää lainaksi virosta.--Sjunttila (keskustelu) 4. tammikuuta 2023 kello 23.52 (EET)

Tässä tapauksessa pohjoisviron suskama-verbin voisi periaatteessa selittää alkuaan samanlaiseksi analogiseksi muodosteeksi kuin suomenkin sanan, mutta eteläviron tsüskämä onkin hankalampi tapaus. Muodosta *süci- tulisi kai etelävirossa säännöllisesti *hüdsi-, joten ainakaan eteläviron sisällä muodostetusta analogisesta muodosta tuskin voi olla kyse, ellei sitten oleteta jotain epäsäännöllistä metateesiä (esieteläviron *sücä-- > *cüsä--, josta sitten analogisen astevaihtelun kautta tsüskä-; metateesin pitäisi olla varhaisempi kuin äänteenmuutoksen *s–c > *h–c). Toisaalta eteläviron muotoa on vaikea selittää pohjoisvirosta lainatuksi sananalkuisen affrikaattansa vuoksi. --Ante Aikio (keskustelu) 5. tammikuuta 2023 kello 16.16 (EET)