Etymologiadata:imsm:asu-
*asu-
Vastineet:
mksm. *asu- < kksm. *asu- < vksm. *ëśǝ̑-w- (J.K.)
SSA:n sana-artikkeli
asua (Agr; yl.) ’oleskella, elää; pysyä; valmistaa / (be)wohnen; sich aufhalten, leben, sein; bewirtschaften’, asuja(in), asukas, asumus, asunto, asustaa, asuttaa jne.
~ ink assūa ’olla tapana; asua (? < sm)’ | ka asuo ’tehdä, valmistaa, rakentaa, aiheuttaa; sepittää; synnyttää; elää, asua (uud., ? < sm)’ | ly azuda ’tehdä, valmistaa’ | ve azuda, azoda ’asettaa; pauloittaa (verkkoa)’ | va asuma ’esine, kapine’, (Kukk) assua (prs. azub) ’asua, olla jatkuvasti, tehdä jtak vakituisesti’ | vi asuda ’asettua, siirtyä, ryhtyä (jhk); sijaita; asua’, asutada ’perustaa, hankkiutua tekemään’. — Ims > lpN āssât (In Ko Kld T) ’asua; pystyttää laavu ja asua siinä’.
~ ink assūa ’olla tapana; asua (? < sm)’ | ka asuo ’tehdä, valmistaa, rakentaa, aiheuttaa; sepittää; synnyttää; elää, asua (uud., ? < sm)’ | ly azuda ’tehdä, valmistaa’ | ve azuda, azoda ’asettaa; pauloittaa (verkkoa)’ | va asuma ’esine, kapine’, (Kukk) assua (prs. azub) ’asua, olla jatkuvasti, tehdä jtak vakituisesti’ | vi asuda ’asettua, siirtyä, ryhtyä (jhk); sijaita; asua’, asutada ’perustaa, hankkiutua tekemään’. — Ims > lpN āssât (In Ko Kld T) ’asua; pystyttää laavu ja asua siinä’.
Johd. vartalosta *ase-, ks. asea.
Lähdekirjallisuus:
- Lönnrot 1854 Enare 217 (sm ~ lp)
- MUSz 1873–81 205–07 (+ vi, ~ asettaa jne.)
- Setälä 1911–12 FUF 12 268
- Tunkelo 1912–13 FUF 13 87–93 (mm. ka vi, ~ asea jne., ~ ieur)
- Toivonen 1927 FUF 18 191–92
- Collinder 1934 IUS 59
- SKES 1955 27 (+ ly ve va; lp < sm)
- FUV 1955 4
- Häkkinen 1987 ES 17
asea (vanh. kiel. ja murt.) ’asettaa, määrätä (virkaan, Speitz 1642), panna (sauna) kylpykuntoon (Juva) / stellen, legen, (ein)setzen; (die Sauna) besorgen’, refl.-taivutteisena (Gan 1789) »itek airollen asehin» ’asettui’ (peräisin K. F. Berghin kokoelman Tulen synty -runon käsikirjoituksesta), johd. asentaa, asento; ase, asema, asettaa, asua (ks. näitä)
~ va aze̮ta (prs. asē̮b t. ase̮ne̮b) ’laskeutua pohjalle (hiiva, sakka); kirkastua (olut)’ | vi asendada ’sijoittaa’, asend ’asema, sijainti, paikka’, (murt.) asida ’tarttua kiinni’
~ va aze̮ta (prs. asē̮b t. ase̮ne̮b) ’laskeutua pohjalle (hiiva, sakka); kirkastua (olut)’ | vi asendada ’sijoittaa’, asend ’asema, sijainti, paikka’, (murt.) asida ’tarttua kiinni’
?? = Jr ŋē̮sō ’pystyttää (teltta, leiri)’ | slk äzə- ’tulla joksikin, syntyä; alkaa’ (ural *aśe- ’asettaa, asettua’, muiden etäsukukielten vastineita on johdoksella asema, ks. tätä). Vrt. ieur *es- tai *as- ’olla, asua’.
Lähdekirjallisuus:
EVE:n sana-artikkeli
Tietue luotu keskustelusivun Etymologiadata_talk:Toiveet perusteella (samoin Etymologiadata:imsm:asën):
- Verbi asua näyttää UED:n pohjalta kantauralilaiselta johdokselta (< *e̮ćə-w), koska vastineita on samojedia myöten. Tällainen ikä johdoksella viittaa siihen, että *e̮ćə-kanta tuskin on arjalaisperäinen, niin kuin Koivulehto (1999 SUST 340) on esittänyt. Toiseksi myös UED:n mainitsemat mansin ja hantin vastineet (kmns *asmā, kha *i̮smā) ovat ilmeisiä johdoksia, ja jos ne voi palauttaa joko *e̮ćə-mə tai *e̮ćə-ma -muotoon tai tällaisen muodon edelleenjohdokseen, niin tällöin myös joko asen tai asema mordvalaisine vastineineen on rekonstruoitavissa kantauraliin. --Sjunttila (keskustelu) 6. marraskuuta 2023 kello 21.17 (EET)
- Oliko oikeastaan kantauralissa mitään *mə-johdinta? Suomen asen ims. vastineineen ilmeisesti palautuu sekin muotoon *asə̮ma (> *asə̮mi > *asëim > *asën). Näin olisi selvää, että sanastoon tulee lisätä sanat *asën ja *asu-. --Sjunttila (keskustelu) 7. marraskuuta 2023 kello 12.32 (EET)