Etymologiadata:imsm:astala

*astala

Vastineet:

• Suomi: astala
• Karjala: astala
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: astel
• Eteläviro: astla?
• Liivi:

mksm. *astala (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

astalo (Eurén 1860; itämurt., et. PKarj), astala, astale ’tilapäinen lyömäase, kepakko, kalikka / Stock, Knüppel (zum Schlagen)’
~ ka astala, astalo ’lyömäase’ | ly astal (mon. -od) ’ase (seiväs, puu tms., ei esim. kirves)’ | vi astel (g. astla), E astla ’piikki, tutkain (kepin t. tuuran päässä)’

todennäk. < ven, vrt. mven ostén (< ostĭnŭ) ’sauvan t. kepin terävä kärki t. piikki; teräväkärkinen keppi, jolla hoputetaan vetoeläimiä’.

Lähdekirjallisuus:

• J. Krohn 1872 Suomi 2:10 136 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1887 KalKarj 43 (+ ka)
• Toivonen 1917 SUSA 34:2b 3 (+ lp âstatâk; < germ, vrt. astuva)
• SKES 1955 27 (samoin)
• Mägiste 1962 ÄRL 30, 46 (< mven)
• Vahros Vir 1963 405–06

[astalo Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:astala

Keskustelu

SSA pitää sanan slaavilaista etymologiaa todennäköisenä, ja vain lähdeviitteissä mainitaan vanha germaanilainaselitys, mutta EES mainitsee molemmat mahdollisina. Myös LÄGLOS pitää germaanietymologiaa mahdollisena ("? Germ. LW").

Semanttisesti slaavilainen etymologia olisi nähdäkseni varsin ongelmaton, lähinnä -l- on aiheuttanut ongelmaa (ei siis selity kovin hyvin lähtömuodosta ostĭnŭ). Jos tähän keksittäisiin jokin ratkaisu, olisi etymologia varsin selvä tapaus. En tiedä, onko kantasuomen tasolla varsinaisia rinnakkaistapauksia, mutta jumala on periaatteessa saman tyyppinen tapaus, jos ajatellaan arjalaisoriginaalin *n:n korvautuneen *l:llä. Tässä tietysti mutkistaa se, että sana on paljon vanhempi laina, ja toisaalta marin jumo viittaa siihen, että -la on itämerensuomessa jotain johdinainesta.

LÄGLOS huomauttaa, että imsm -l- voisi selittyä germaanin deminutiivijohtimesta -la, mutta sopivaa originaalia ei ole attestoitu. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 26. tammikuuta 2021 kello 23.20 (EET)