Etymologiadata:imsm:astala
*astala
Vastineet:
Kantasuomalainen etymologia ei riittävän perusteltu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ka astala, astalo ’lyömäase’ | ly astal (mon. -od) ’ase (seiväs, puu tms., ei esim. kirves)’ | vi astel (g. astla), E astla ’piikki, tutkain (kepin t. tuuran päässä)’
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 136 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1887 KalKarj 43 (+ ka)
- Toivonen 1917 SUSA 34:2b 3 (+ lp âstatâk; < germ, vrt. astuva)
- SKES 1955 27 (samoin)
- Mägiste 1962 ÄRL 30, 46 (< mven)
- Vahros Vir 1963 405–06
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
SSA pitää sanan slaavilaista etymologiaa todennäköisenä, ja vain lähdeviitteissä mainitaan vanha germaanilainaselitys, mutta EES mainitsee molemmat mahdollisina. Myös LÄGLOS pitää germaanietymologiaa mahdollisena ("? Germ. LW").
Semanttisesti slaavilainen etymologia olisi nähdäkseni varsin ongelmaton, lähinnä -l- on aiheuttanut ongelmaa (ei siis selity kovin hyvin lähtömuodosta ostĭnŭ). Jos tähän keksittäisiin jokin ratkaisu, olisi etymologia varsin selvä tapaus. En tiedä, onko kantasuomen tasolla varsinaisia rinnakkaistapauksia, mutta jumala on periaatteessa saman tyyppinen tapaus, jos ajatellaan arjalaisoriginaalin *n:n korvautuneen *l:llä. Tässä tietysti mutkistaa se, että sana on paljon vanhempi laina, ja toisaalta marin jumo viittaa siihen, että -la on itämerensuomessa jotain johdinainesta.
LÄGLOS huomauttaa, että imsm -l- voisi selittyä germaanin deminutiivijohtimesta -la, mutta sopivaa originaalia ei ole attestoitu. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 26. tammikuuta 2021 kello 23.20 (EET)
- Sana siirretty nyt Petrin YSuS:n päivityksen yhteydessä pois kantasuomen rekonstruktioista (levikki ei ulotu uskottavasti eteläviroon). --Juha Kuokkala (keskustelu) 10. syyskuuta 2024 kello 20.18 (EEST)