Etymologiadata:imsm:arto/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*ARTO > sm va aarto, ka oarto, ve ard s.

A haasian tapainen (viljan t. verkkojen t. lihan) kuivatusteline kahdesta t. useammasta kannatinpuusta ja niiden välisestä orresta; B käsipuu, kaide

Merkitysten levikki
A A A A a A AB A a
A

vsm aartopuu A

Lönnrot 1874 arta; Kk Ek Au ly arto; > Pe Sa (Kk Vie) Ek va aarto (~ oa- ~ ua-); Lo aartto; Pe Sa Kk aaro; ⇒ Sa aarre A; K M `ardu, artsik, M `artu, ardus katos (rakennuksen seinää vasten) karjasuojana t. varastona

Balttilaislainaetymologia

< kksm *arto

← baP *arda- < kba *arda- > lt ar̃das 1 orsi ladossa; 2 paikka kahden orren päällä, orsilla kuivatettavan pellavan t. viljan mitta; 3 laivan maston poikkipuu; 4 kuoppa, lätäkkö; 5 kasvillisuuskerros; lv àrds (~ murt. ārde), tav. mon àrdi, ãrdi 1 kuivausorret riihessä; 2 paksut orret tuvassa uunin yläpuolella t. vierellä päreitten, vaatteitten ym. kuivattamiseksi; 3 paksut orret keittiössä, saunassa t. riihen uunen päällä lihan savustamiseksi; 4 tulisija; 5 kokoon haravoidut heinät

ei (LEW) ← ven Karjala а́рда nuottaulku ← ka arto,

vaan joko (EDBIL) ~ arm ardn keihäs

t. (LEW, SEJL) ⇐ lt ardýti, ar̃do, ar̃dė 1 hajottaa; 2 purkaa lankaa, ratkoa (vaatetta); 3 kaivaa, kuopsutella; 4 hajottaa osiin, purkaa; 5 rikkoa, särkeä; 6 huutaa, parkua; 7 tapella, otella; lv àrd|ît, -a, -ĩja 1 erottaa, nostaa erilleen; 2 levittää; 3 purkaa; 4 hävittää, ^irta

Thomsen 1890: 159 ehdottaa lainaetymologiaa, vaikka pitääkin merkitysvastaavuutta ongelmallisena. Kalima 1928a: 102–3 lisää, että monet suomen seivästä t. riukua merkitsevistä sanoista ovat balttilaisperäisiä. Nieminen 1945b: 530–1 vastustaa selitystä, koska hänen mukaansa ba as-maskuliineista ja a(n)-neutreista ei ole lainautunut o-päätteisiä muotoja kuten aarto. Junttilan 2015c: 174 mukaan (a)arto voi kuitenkin selittyä johdoksena a-päätteisestä muodosta arta.

Päätelmät

Ims lähtömerkitys on A ’kuivatusteline’, jota ba-sl kielissä lähimmäs tulee lt žárdas = lv zãrds = ven зорóд, ^hirci. Tästä odottaisi h-alkuista laina-asua, jonka puuttumisen selittäisi kahden äänteellisesti ja semanttisesti läheisen sanueen sekaantuminen jo lähtökielessä. Laajahko äänteellinen variointi ja odotuksenmukaisen lähtömuodon arta esiintyminen vain Lönnrotin sanakirjassa eivät tue vanhan lainan oletusta.

? ← ba.