Etymologiadata:imsm:appa-

*appa-

Vastineet:

• Suomi: appaa
• Karjala: appoa
• Vepsä: apta
• Vatja:
• Pohjoisviro: apama
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *appa- < kksm. *appa- < vksm. *appa- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

appaa (Gan 1786; et. savmurt. KPPohjanm), apata, appoa ’syödä, ahmia; syytää, täyttää, sulloa / (gierig) essen, fressen, schlingen; vollstopfen’, apattaa ’syöttää, ruokkia (karjaa appeella); kestitä; hotkia; tukkia’, ape, apponen (ks. näitä)
~ ka appoa ’appaa, hotkia, mättää (suuhunsa, esim. marjoja)’ | ve apta ’appaa, ahmia’ | vi apata ’juoda’, murt. apat (g. apadi) ’suursyömäri’

= lpN vuopˈpot (Lu In Ko Kld T) ’syödä ahneesti, hotkia; poimia (marjoja suuhunsa)’.

Lähdekirjallisuus:

• Qvigstad 1893 NL 21 (sm ~ lpN)
• Kettunen 1913 SUST 33 92 (+ vi)
• Äimä 1919 SUST 45 52–53 (+ ka)
• SKES 1955 21 (+ ve)

[appaa Álgu-tietokannassa]

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Länsiuralilainen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
Qvigstad 1893: 21	+				= saa[P] vuohpput 'ahmia, hotkia'

Uralilainen

Lähde, s.	M	S	E	L	Väite	Argumentit
UED 2020: s.v. *appa	+	+			= saaL vuohpput, P vuohpput, I vuáppuđ 'ahmia, hotkia', Ko vuâp'pad, Ki вуэххпа, T vi̮ex̄pad 'appaa, poimia, syödä', mnsI ūp-, L wūp- 'raadella', nenT ŋabə[r]- 'ahmia' < kur *appa-	nen -r- augmentatiivijohdin
Metsäranta 2020: 119	+	+		-	= saa, ma murt. uwe- 'niellä paljon kerralla, ahmia, syödä ahnaasti, puraista, näykkäistä' (< kma *uwe-), mns, nen	kma *-w- < kur *-pp-, kma *u < kur/esimarin suljetun ensitavun *a, kun jälkitavu alkoi labiaalikonsonantilla [paralleeleja]; verbi puuttuu marin länsiosasta, mutta sillä on [ks.] laajalevikkisiä johdoksia

EVE:n sana-artikkeli

EVE:appaa