Etymologiadata:imsm:aivan/th

Sanatista
Germaanisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Tunkelo 1913 FUF: 93–6 + ? (ellei ← ar niin) ← ksk *aiwōr > msk adjektiivin vahvistuspartikkeli æfar ~ afar
Karsten 1943 FMS: 59 + + Tarkennus: vrt. myös go aiws 'pitkä aika, ikuisuus, tämä aika, maailma', aiv 'joskus', msk ǽ ~ ei ~ ey ~ øy 'aina (myös vahvistussanana); joka tapauksessa'
Hahmo 1988 O/L: 83 + + Tarkennus: ← kge *aiwan; sm aivaaivan
Arjalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Setälä 1912 FUF: 264–8 x + + ← ar, vrt. mia ēva '(aivan) niin; ainoastaan', av aēva- 'yksi, yksinäinen, ainoa, eräs, joku', aēvā̆ 'niin', mpers aiva ym. lähtömuoto = kr οἷος, οἵη, οἷον 'yksin; yksinäinen'
Napolskih 2010 GS Safronov: 237 x - Tarkennus: ← ir t. ? ← esiar Esiar alkuperän ongelmana etäsukukielten vastineitten puuttuminen
Holopainen 2019: 65 x Tarkennus: ← jokin ar kieli t. ← ge Äänneasu ei anna tietoa ar lähtökielen tarkempaan määrittämiseen; lähtömuodolla on vastine myös tokaarissa [Dunkel 2014: 589 ? B pluratiivisuffiksi -aiwenta]
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Joki 1973: 247 ? ← ba vrt. ar *aiva- > av aēwa 'yksi; yksin; jokin', aēwā 'niin', mpers aiva '1', mia evá 'niin, juuri niin, juuri, vain', kr οἶwοσ 'yksin' Ar alkuperän ongelmana etäsukukielten vastineitten puuttuminen
SEGV 1994: s.v.aivõ + + Tarkennus: va aivõ on i-johdos ⇐ *aiva, jonka instruktiivimuodosta > sm aivan, vi aiva Lähtömuoto < kie *oi-wo-s [viittein kirjallisuuteen]