Etymologiadata:imsm:aika
*aika
Vastineet:
mksm. *aika < kksm. *ajka < vksm. *ajka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
aika1 (Agr; yl.) ’Zeit’, yhd. aikaihminen (1783), aikakirja (Raam 1642) ’historia, kronikka’, aikakausi (Cajan 1839), aikakauskirja (Tikkanen 1847), johd. aikainen ’varhainen; johonkin aikaan kuuluva’, aikuinen ’id.; täysi-ikäinen (yl.)’, ajallinen (Agr; murt. yl.) ’maallinen (murt. < kirjak.); oikea-, sopiva-aikainen; luonnollinen’, aikailla ’viivytellä’ jne.
~ ink aika, aikain ’jhk aikaan kuuluva’, aikahīn ’varhainen’ | ka aika ’aika’, aiku(h)ine ’jhk aikaan kuuluva; täysi-ikäinen’, aika(h)ine ’id., varhainen’, aikailla ’elellä, vitkastella’ | ly aig(e̮) (mon. aigad) ’aika’, aigaińe s. ed:n demin., a. ’varhainen’, aiguine̮ ’täysi-ikäinen’ | ve aig ’aika’, aigaĺińe ’varhainen’, aigastada ’vitkastella’ | va aika ’aika’, aikā ’kauan (sitten)’, (Tsv) aike̮in ’aikainen’ | vi aeg ’aika’, aeglane ’hidas’, aeguda ’vanhentua’ | li āiga ’aika; ilma, mitta’, aigi, aigli, āigali ’jhk aikaan sopiva t. kuuluva, oikea-aikainen’ (lp aiˈge ’aika’ todennäk. < sm, samoin kuin lpN aiˈga, Lu ai´kā ’kauan sitten’)
~ ink aika, aikain ’jhk aikaan kuuluva’, aikahīn ’varhainen’ | ka aika ’aika’, aiku(h)ine ’jhk aikaan kuuluva; täysi-ikäinen’, aika(h)ine ’id., varhainen’, aikailla ’elellä, vitkastella’ | ly aig(e̮) (mon. aigad) ’aika’, aigaińe s. ed:n demin., a. ’varhainen’, aiguine̮ ’täysi-ikäinen’ | ve aig ’aika’, aigaĺińe ’varhainen’, aigastada ’vitkastella’ | va aika ’aika’, aikā ’kauan (sitten)’, (Tsv) aike̮in ’aikainen’ | vi aeg ’aika’, aeglane ’hidas’, aeguda ’vanhentua’ | li āiga ’aika; ilma, mitta’, aigi, aigli, āigali ’jhk aikaan sopiva t. kuuluva, oikea-aikainen’ (lp aiˈge ’aika’ todennäk. < sm, samoin kuin lpN aiˈga, Lu ai´kā ’kauan sitten’)
? < kgerm *aiwa-z m., vrt. goot aiws, mn æfi ’elinaika; aika; aikakausi’. Myös vanhempaa ieur lainalähdettä on pidetty mahdollisena. — Ks. myös aikautua, aikoa.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 144 (sm ~ goot)
- Ganander 1786 NFL 1 11 (sm ~ vi)
- Porthan 1801 OS 4 323 (sm ~ vi)
- Rask 1818 Undersögelse 105 (sm lp ~ sk)
- Castrén Suomi 1844 30 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 121 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 79 (+ ve)
- Thomsen 1869 GSI 110 (+ li; lp < sm; ims < germ)
- Kettunen Vir 1934 223 (ei < germ)
- SKES 1955 8 (+ ly; ei < germ)
- Collinder 1967 Sprache 13 2 (sm ? < ieur)
- T. Itkonen Vir 1974 31 (ims ? < germ *aiwa-)
- Häkkinen 1987 ES 3–4
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1869: 110 | ← ge, vrt. go aiws, msk æfi ’elinaika; aika; aikakausi’ | |||||
| Tunkelo 1913 FUF: 95 | - | Vastaan | Sm -k- ei sovi | |||
| Itkonen 1974 Vir: 31 | Puolesta | Ims -k- voi olla astevaihtelun k : v myötä syntynyt analoginen vahva aste; toisaalta (Koivulehto:) substituution ge -w- > ksm -k- paralleeliksi käy sm raaka ← ge *hrawa | ||||
| Ritter 1993: 126–7 | - | Vastaan | Ksm -γ- > sm -v- vain kahden u:n välissä, joten -k- ei tässä voi selittyä analogisena vahvana asteena. | |||
| SEGV 1994: s.v. aika | + | Puolesta | Lähtömuoto [ks. lisää ge vastineita] ⇐ kie *h₂ey-w 'elinvoima' ⇒ mia āyuḥ id., av āyū 'elinaika', kr αἰών 'aika, ajanjakso, iäisyys', lat aevus [p.o. aevum] 'ikuisuus, elinaika; aikakausi', alb eshë 'ajanjakso', tokA āym- 'henki, elämä' [viittein kirjallisuuteen näistä] | |||
| Hyllested 2014: 163–5 | + | + | Tarkennus: < kksm *ajeka ← kge *ajuka- 'elämä, ikä', vrt. meng ēce, go ajuk- 'ikuinen' < kge *ajuki- | Lähtökielen toisen tavun -u- > ksm -e- myös ba lainoissa ankerias ja perkele, ja tätä seuraava Vje- > Vi- sanassa *kojera > koira; myös ikä on voinut vaikuttaa äännekehitykseen; lähtömuoto < ie *h₂oiu-go- ~ *h₂oiu-ko- > ba *vaika-, sl *věkъ | ||
| Junttila 2016 Ba: 219 | + | Puolesta | Ksm äännekehityksen aje- > ai- paralleelina sm aisa < kksm *ajesa ← ba | |||
| De Smit 2017 FUM: 116 | + | Puolesta | Substituution ge -w- > ksm -k- paralleelina myös sm narka ← ge *narwa | |||
| Schalin 2019 FS Kallio: 179-80 | + | Puolesta | Substituutio ge -w- > ksm -k- voi myös johtua germaanisen *w:n labiovelaarisuudesta |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1993 StSlF: 60 | + | + | ← ba vrt. lt eigà 'kulku' | lt < ie *ei- 'mennä'; semanttisena rinnakkaistapauksena alb jétë 'elämä' | ||
| Liukkonen 1999: 18–20 | + | + | Puolesta | Joko ba ei > sm ai kuten sanassa taivas, t. lähtömuodossa ai-, vrt. lt aĩgis, ataigà 'kulku'; ba -ā edustuu lainoissa pitkän vokaalin t. diftongin jäljessä -A:na, lyhyen vokaalin jälkeen -o:na; lt lokatiivi eigoje merkitsee myös 'aikana'; myös lat annus ja sa Jahr 'vuosi' ovat johdoksia 'mennä'-verbistä; li āiga 'määrä' on voinut kehittyä 'aika' > 'määräaika' > 'määrä' | ||
| Nilsson 2001 LiBa: 189–90 | + | Puolesta | Merkityskehityksestä paralleelina go af-leiþan 'mennä pois' > ru avlida 'menehtyä', tiden lider 'aika lentää' | |||
| Rätsep 2002: 112 | - | Vastaan | Merkitystä 'aika' ei ba sanalla tavata, joten on kysyttävä, miksi 'kulkua' merkitsevä sana olisi lainattu 'ajan' merkitykseen | |||
| Hyllested 2014: 162 | - | Vastaan | Väitetty äänneparalleeli taivas on arjalaisperäinen |
Hylätty etymologia: ← ba, vrt. jatvingin ajki id., ks. Junttila 2015: 230, 254