Etymologiadata:imsm:ëhva/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*ËHVA > va õhva, vi õhv, uk (h)õhv s. ⇒ *ëhvo > sm (> ka) hieho, Kym ieho, Lo–Ep hehvo, KarP hiehvo, li y’v s.

A vähintään vuoden vanha poikimaton naarasnauta

Merkitysten levikki
A a A a A A A A
A
A a a A A a
A a A

vsm A

> vsm Lo Pp Sa (h)ehko, Sa hiehko; ⇒ (R) I K (L S) M–V õhva|ke ~ -kõnõ; ink heevikke; Lo Hä ehkonen; Hä Sa (h)ehmonen, Hä ehonen id.

Balttilaislainaetymologia

< kksm *ëšwa

← baP *ešwā < kba *eśwah > lt ašvà, vanh. eschwa tamma;

⇒ pr aswinan tammanmaito

< kie *h1eḱweh2 (EDBIL)

Thomsen 1890: 146–7 esittää yhteyden merkityssyistä epäuskottavana. Ojansuu 1908b puolustaa sitä samansuuntaisella merkityssuhteella lt žirgas ’hevonen’ → *härkä; Liukkonen 1999: 46–7 lisää paralleelin saa áldu ’vaadin’ = ers эльде ’tamma’.

Ojansuu selittää h-n syntyneeksi -h-n ennakoivasta vaikutuksesta kuten sanassa hiha < iha, kun taas Ruoppila 1943: 87–8 uskoo imsP ja võron edustusten osoittavan h-n alkuperäiseksi. Samassa Ruoppila selittää sm -o:n suffiksiksi.

Päätelmät

Ba alkuperä edellyttää h-n jälkisyntyisyyttä. Sitä tukee h-ttomien muotojen esiintyminen sekä ukalassa Rõugõlla kielialueen konservatiivisella etelälaidalla että Suomen sisämaassa aina Sysmässä saakka, jonne virolaisuudet eivät yleensä ulotu. Kantasuomen kaudella sukupuoli näyttää olleen isohkoilla eläimillä lajia tärkeämpi nimityskriteeri, joten sana lienee lainattu merkityksessä ’naaraspuolinen kavio- t. sorkkaeläin’.

← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V