Etymologiadata:imsm:ëhva/KBL

*ËHVA > va õhva, vi õhv, uk (h)õhv s. ⇒ *ëhvo > sm (> ka) hieho, Kym ieho, Lo–Ep hehvo, KarP hiehvo, li y’v s.

A vähintään vuoden vanha poikimaton naarasnauta

Merkitysten levikki

A	a	A	a	A	A	A	A
					A
A	a	a	A	A	a
A			a	A

vsm A

> vsm Lo Pp Sa (h)ehko, Sa hiehko; ⇒ (R) I K (L S) M–V õhva|ke ~ -kõnõ; ink heevikke; Lo Hä ehkonen; Hä Sa (h)ehmonen, Hä ehonen id.

Balttilaislainaetymologia

< kksm *ëšwa

← baP *ešwā < kba *eśwa^h > lt ašvà, vanh. eschwa tamma;

⇒ pr aswinan tammanmaito

< kie *h₁eḱweh₂ (EDBIL)

Thomsen 1890: 146–7 esittää yhteyden merkityssyistä epäuskottavana. Ojansuu 1908b puolustaa sitä samansuuntaisella merkityssuhteella lt žirgas ’hevonen’ → *härkä; Liukkonen 1999: 46–7 lisää paralleelin saa áldu ’vaadin’ = ers эльде ’tamma’.

Ojansuu selittää h-n syntyneeksi -h-n ennakoivasta vaikutuksesta kuten sanassa hiha < iha, kun taas Ruoppila 1943: 87–8 uskoo imsP ja võron edustusten osoittavan h-n alkuperäiseksi. Samassa Ruoppila selittää sm -o:n suffiksiksi.

Päätelmät

Ba alkuperä edellyttää h-n jälkisyntyisyyttä. Sitä tukee h-ttomien muotojen esiintyminen sekä ukalassa Rõugõlla kielialueen konservatiivisella etelälaidalla että Suomen sisämaassa aina Sysmässä saakka, jonne virolaisuudet eivät yleensä ulotu. Kantasuomen kaudella sukupuoli näyttää olleen isohkoilla eläimillä lajia tärkeämpi nimityskriteeri, joten sana lienee lainattu merkityksessä ’naaraspuolinen kavio- t. sorkkaeläin’.

← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla

Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V