Etymologiadata:imsm:äredä

*äredä

Vastineet:

• Suomi: äreä
• Karjala: ärie
• Vepsä: äred
• Vatja:
• Pohjoisviro: äre
• Eteläviro:
• Liivi: ärī⇐

mksm. *äredä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

äreä (Jusl 1745; laajalti murt.) ’kiukkuinen / mürrisch’, äräkkä (Lönnr 1880; paik. savmurt.) id., ärhäkkä (Lönnr; laajalti I- ja PSm) ’kiukkuinen, (helposti) suuttuva; kipakka’, ärhennellä; ärtyä (Gan 1787) ’suuttua, vihastua, kiukustua; yltyä; tulehtua (haava)’, ärryttää (etup. Länsip PäijHäme ja ymp.) ’ärsyttää, härnätä’, ärtyisä; ärsyttää (1723), ärsyyntyä, ärsyke (uud., 1910-luvulta)
~ ink ärrütellä ’kiusoitella’ | ka ärie ’äreä, äkäinen; karkea (ääni)’, ärhäkkä, -ö ’ärhäkkä, äkäinen; kiimainen’, ärtyö ’ärtyä; tulehtua; yltyä’, ärrytteä ’ärsyttää; yllyttää’ | ly ärdüdä ’ärtyä, yltyä’, ärdüttädä ’ärsyttää’ | ve äŕed ’äreä, äkäinen’, ärduda ’yltyä’, ärdutada ’ärsyttää; yllyttää’ | vi (Wied) äre (g. äreda) ’äkäinen; kiivas, eloisa’, ärritada ’ärsyttää, härnätä, kiihottaa’ | li ärī ’paha, äkeä’, ertlə ’härnätä, ärsyttää, suututtaa, pilkata’.

Deskr.-onomat. alkuperää, vrt. hereä, äristä. — Sm ärtyä > lpN ærˈdot ’ärtyä, närkästyä’.

Lähdekirjallisuus:

• Juslenius 1745 SSC 17 (äriä ~ häristä)
• Qvigstad 1881 Beiträge 119 (lp < sm)
• Weske 1890 SFKO 281 (sm ~ vi, vrt. ven)
• T. I. Itkonen 1928 SUST 58 51 (lp < sm)
• Kettunen 1938 LivW 514 (? ~ li ärī)
• Posti 1942 SUST 85 86 (+ li ertlə)
• SKES 1978 1875 (s.v. äreä; sm ~ ka ve vi li), 1875–76 (s.v. ärhäkkä), 1877 (s.v. ärtyä; sm ~ ink ka ly ve vi li)
• Koponen 1998 SUST 230 74 (tähän myös vi äratada ’herättää’)

[äreä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:äreä