Etymologiadata:imsm:väärä
*väärä
Vastineet:
mksm. *väärä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
väärä (Agr; yl.) ’krumm; falsch’, sijam. (olla) väärässä, johd. vääryys (Agr), väärentää (Hannikainen 1847), väärennys (Ahlman 1865), väärennös; vääristää, vääristellä (Agr), yhd. väärinkäytös (1664)
~ ink vǟrä ’väärä, mutkikas, kiero; syyllinen’, vǟristǟ ’vääristää’ | ka veärä ’väärä, mutkainen, kiero; epäoikeudenmukainen, syyllinen, poikkipuolinen (sana)’, veärys ’kierous, vääryys; rikos; vika, syy’ | ly viär(e̮) ’väärä, kiero, vino; syyllinen’, viärüš ’syy’ | ve vär ’väärä, kiero; syyllinen’, väŕin ’väärin, kierosti, kieroon’, väŕištada ’kääntää vääräksi, taivuttaa’ | va (Ahlqv) vǟrä ’väärä, kiero; syyllinen’, vǟrüz ’vika, virhe, syy’ | vi väär ’väärä’, väärus ’vääryys’, vääristada ’tehdä käyräksi, taivuttaa, väärentää’. — LpN værre (U Pi Lu In Ko Kld T) ’väärä’ < sm.
~ ink vǟrä ’väärä, mutkikas, kiero; syyllinen’, vǟristǟ ’vääristää’ | ka veärä ’väärä, mutkainen, kiero; epäoikeudenmukainen, syyllinen, poikkipuolinen (sana)’, veärys ’kierous, vääryys; rikos; vika, syy’ | ly viär(e̮) ’väärä, kiero, vino; syyllinen’, viärüš ’syy’ | ve vär ’väärä, kiero; syyllinen’, väŕin ’väärin, kierosti, kieroon’, väŕištada ’kääntää vääräksi, taivuttaa’ | va (Ahlqv) vǟrä ’väärä, kiero; syyllinen’, vǟrüz ’vika, virhe, syy’ | vi väär ’väärä’, väärus ’vääryys’, vääristada ’tehdä käyräksi, taivuttaa, väärentää’. — LpN værre (U Pi Lu In Ko Kld T) ’väärä’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
- Castrén Suomi 1844 32 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 160 (+ va vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 111 (+ ve)
- Qvigstad 1881 Beiträge 118 (lp)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 60 (lp ? < sm)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 996 (lp < sm)
- Kiparsky 1946 FUF 29 78 (+ ly)
- E. Itkonen 1973 FUF 40 280 (lpLu vierrēt ’väärin’ ? < sm)
- SKES 1978 1852–53 (+ ink ka)