Etymologiadata:imsm:viska-ida-
*viska-ida-
Vastineet:
- Suomi: viskata
- Karjala: viskata
- Vepsä: viškaita
- Vatja: vizgata
- Pohjoisviro: viskama
- Eteläviro: viskama
- Liivi: viskõ
mksm. *viska-ida- < kksm. *wiska- < vksm. *wićka- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
viskata (Agr; etup. itämurt.) ’heittää / werfen’, murt. myös ’puhdistaa viljaa viskaamalla (Raam 1642; yl.); ammentaa vesi veneestä’, viskain ’äyskäri; viljanviskuukauha’, viskin (Agr) ’viljanviskuukauha’, viskuri id., viskellä; viskoa ’heitellä (et. itämurt. PSm); koskea, kajota (EHäme)’
~ ink visata (prs. viskān) ’puhdistaa viljaa viskaamalla; heittää, viskata; tarttua (ihottuma)’, viskoja ’heittää, viskoa’ | ka viskata (prs. viskoan) ’heittää, nakata, singota; puhdistaa viljaa; sataa vettä’, viskain ’viskain, äyskäri’, viskuo ’viskoa’ | ly viškaitta, -ta (prs. viškaidan) ’viskata (viljaa riihessä)’, viškaim ’äyskäri (veneessä)’, viškoda ’viskoa, heitellä, ammentaa’ | ve viškaita ’kaataa, valaa, ammentaa’ | va vizgata ’viskata’, viskoa ’viskoa, viskellä’ | vi visata (prs. viskan) ’heittää, viskata, paiskata, singota, nakata’, viselda ’viskellä’ | li viskə (prs. viskūb) ’heittää’, viskam ’heitto, heilahdus’. — Sm > lpKo večka̮d (Kld) ’paiskata, viskata (Ko); sivaltaa (vitsalla; Kld)’; samoin sm > nr murt. Sm (paik.) viska ’heittää, singota’. — Vi t. li > latv viska, viška ’viskuulapio’, viskāt, viškāt ’tuultaa, viskata viljaa’.
~ ink visata (prs. viskān) ’puhdistaa viljaa viskaamalla; heittää, viskata; tarttua (ihottuma)’, viskoja ’heittää, viskoa’ | ka viskata (prs. viskoan) ’heittää, nakata, singota; puhdistaa viljaa; sataa vettä’, viskain ’viskain, äyskäri’, viskuo ’viskoa’ | ly viškaitta, -ta (prs. viškaidan) ’viskata (viljaa riihessä)’, viškaim ’äyskäri (veneessä)’, viškoda ’viskoa, heitellä, ammentaa’ | ve viškaita ’kaataa, valaa, ammentaa’ | va vizgata ’viskata’, viskoa ’viskoa, viskellä’ | vi visata (prs. viskan) ’heittää, viskata, paiskata, singota, nakata’, viselda ’viskellä’ | li viskə (prs. viskūb) ’heittää’, viskam ’heitto, heilahdus’. — Sm > lpKo večka̮d (Kld) ’paiskata, viskata (Ko); sivaltaa (vitsalla; Kld)’; samoin sm > nr murt. Sm (paik.) viska ’heittää, singota’. — Vi t. li > latv viska, viška ’viskuulapio’, viskāt, viškāt ’tuultaa, viskata viljaa’.
Mahd. onomat.-deskr. sanoja.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 341a (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 161 (+ va)
- Thomsen 1890 BFB 287 (latv < vi li sm)
- Vendell 1895 PPOb 481 (sm < ruots murt.)
- T. I. Itkonen 1916 SUST 39 84 (~ lpKo)
- Äimä 1919 SUST 45 183 (+ ka)
- Toivonen 1928 FUF 19 198 (+ vog wośk- ’hakata’, wośχəsaχtəl- ’heittäytyä’, ostj wăt́χəmt- ’heittää’)
- Tunkelo 1946 VeKÄH 135 (+ ve)
- Wessman 1954 FmS 15–16 175 (sm > nr murt. Sm)
- FUV 1955 125 (~ lpKo vog ostj)
- E. Itkonen 1956 UAJ 28 77 (tuskin ~ vog ostj; lp < sm, ellei deskr.)
- SKES 1978 1792 (+ ink ly; sm > lp)
- UEW 1988 572 (?? ~ vog ostj; onomat.)
Etymologiadata:imsm:viska-ida-/th