Etymologiadata:imsm:virpa
*virpa
Vastineet:
mksm. *virpa (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
virpa ’pajunoksa, varpu, vitsa, ohut salko t. keppi (paik. itämurt. PPohjanm); pyydyksen viritysvipu (paik. länsimurt.) / Weidenzweig, Reis, Gerte, dünne Stange; den Mechanismus einer Falle auslösendes Hölzchen’, virpavitsa (paik. Karj ESavo) ’(koristeltu) pajunoksa, jolla virvotaan’, -paju ’id.; matala, haarova paju’, -sunnuntai (paik. Karj) ’palmusunnuntai’, virpoa ’toivottaa onnea ja terveyttä pajunoksalla kevyesti lyöden (kaakkmurt. ja ymp.); pieksää, huiskia (vitsoilla, kepillä; paik. itämurt.)’
~ ink verpa ’palmusunnuntai’ | ka virpa ’palmusunnuntai; virpa, pajunvitsa’, virpavittša ’virpa, pajunvitsa’, virpoi ’palmusunnuntai’, virpuo ’virpoa’, virvoittoa ’id.; lyödä piiskalla’ | ly birboi ’palmusunnuntai; pajunvarpu, virpa; pajunnorkko, -kissa’, birboivittš(u) ’pajunoksa norkkoineen’ | ve biŕbintseińe, biŕbiŋǵäińe, biŕb-vits ’pajunvirpi, virpomaoksa’, biŕbins-pühapäi ’palmusunnuntai’.
~ ink verpa ’palmusunnuntai’ | ka virpa ’palmusunnuntai; virpa, pajunvitsa’, virpavittša ’virpa, pajunvitsa’, virpoi ’palmusunnuntai’, virpuo ’virpoa’, virvoittoa ’id.; lyödä piiskalla’ | ly birboi ’palmusunnuntai; pajunvarpu, virpa; pajunnorkko, -kissa’, birboivittš(u) ’pajunoksa norkkoineen’ | ve biŕbintseińe, biŕbiŋǵäińe, biŕb-vits ’pajunvirpi, virpomaoksa’, biŕbins-pühapäi ’palmusunnuntai’.
Ositt. s:n virpi1 variantti, ks. tätä. Virpomiseen t. palmusunnuntain viettoon liittyvänä saanut ainakin vaikutteita ven sanasta vérba ’paju, pajunoksa, virpa’ (vrt. liett vir̃bas jne. s.v. virpi1), vérbnica ’palmusunnuntai’ (josta ainakin > ve biŕbńitsad (mon.) id.).
Lähdekirjallisuus:
- Mechelin 1842 Käsik 179 (sm ~ ven)
- Thomsen 1890 BFB 242 (virpa, -o, -i, -u < baltt; virpomiseen liittyvänä ? < ven)
- Mikkola 1894 SUST 8 95 (+ ka ve)
- Kalima 1936 BL 179
- Tunkelo 1946 VeKÄH 493 (+ ly)
- Kalima 1952 SlS 184
- Plöger 1973 RL 228 (< mven)
- SKES 1978 1787–88 (+ ink; ositt. = virpi1, virpomiseen jne. liittyvänä < ven)