Etymologiadata:imsm:vino

*vino

Vastineet:

• Suomi: vino
• Karjala: vino
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *vino < kksm. *wino < vksm. *wïna-w (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vino (Jusl 1745; yl.) ’schräg, schief’, murt. myös ’sekaisin oleva; viekas, kiero’, rinn. vina (paik. ISm), viina (paik. Savo Länsip), viino (Flor 1678 wijnopuolicas ’karsas’; EPohjanm, paik. VarsSm Suomenl. saaret; ehkä kontam. vino, vina + viisto) ’viisto’; sijam. vinossa, vi(i)nassa, viinossa, vinottain jne.; johd. vinota (Jusl; paik. murt.) ’tehdä vinoksi, viistota; mennä vinoon’, viinata (paik. Länsip) ’leikata vinoon, vinoksi’, vinoilla ’vikuroida, vastustella; leukailla, naljailla’ ~ (sm >) ka vino ’vino’

= lpR wanjal, wadnjal ’vino, viisto’, wanjaldet (Pi) ’ajaa mutkitellen’, E v´ädnjaah ’vinosti’, Lu vatnjahit ’olla täydessä pituudessaan (esim. joki)’. LpIn vine (Ko Kld) ’vino’ < sm, kun taas lpN vidnjot (Pi Lu) ’vinosti, poikittain’ näyttäisi konsonantistonsa osalta liittyvän ensimmäiseen ja ensitavun osalta jälkimmäiseen ryhmään.

Monista ilm. affektista tietä syntyneistä sivumuodoista ks. viltto², vinkura ja vintsallaan; vinhassa, vinhaan (tav. vain adv.; paik. Peräp Länsip) ’vinossa, vinoon’ perustunee sisäheittoon (< vinahan); tähän myös vinksahtaa ’mennä vinoon, luiskahtaa sivuun’.

Lähdekirjallisuus:

• Qvigstad 1881 Beiträge 115 (sm ~ lp vinjo)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 59 (+ lp wanjal)
• Wessman 1930–32 SO 2 538 (sm > nr murt. Sm vino(gär) ’vino’)
• Ravila Vir 1932 375 (+ mdE veńaža ’viettävä, viisto’)
• E. Itkonen 1963 CIFU 238 (sm < *vina > lp vine-, vidnje-)
• Lytkin & Guljajev 1970 KESK 57 (~ syrj vińov ’visainen; sitkeä’)
• SKES 1978 1776 (ka < sm; ~ md; ei syrj)
• UEW 1988 822–23 (syrj ei tähän)
• Lehtiranta 1989 SUST 200 142
• Nikkilä 1998 FFL 21 99 (~ vinkka ’vino’)

[vino Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vino