Etymologiadata:imsm:vilu

*vilu

Vastineet:

• Suomi: vilu
• Karjala: vilu
• Vepsä: vilu
• Vatja: vilu
• Pohjoisviro: vilu
• Eteläviro: vilu
• Liivi: vi’l

mksm. *vilu (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vilu (Agr; yl.) ’Kälte, Empfindung von Kälte, Erkältung’, murt. myös ’halla, pakkanen’, (olla) viluissaan ’kylmissään’, johd. viluinen, viluttaa (Schr 1637; LSm), vilustaa (I- ja PSm) ’paleltaa’, vilustua (Vhael 1714), vilukko ’Parnassiapalustris’, yhd. vilutauti ’malaria, horkka’
~ ink vilu ’viileä, kylmä; varjopaikka, siimes’, viluine ’viileä, kylmä’ | ka vilu ’kylmä; autio; kylmyys, halla, pakkanen’, vilu(h)ine ’kylmä, viileä; viluinen’, vilustuo ’kylmetä, jäähtyä; kylmettyä; autioitua; kylmetä tunteiltaan (rakastavaiset)’ | ly vilu ’kylmä’, vilustuda ’jäähtyä’, vilustoittada ’jäähdyttää; viluttaa’ | ve vilu ’kylmä; kylmyys’, vilustuda ’vilustua, sairastua vilutautiin’ | va vilu ’viileä, kolea, kylmä, viileys’ | vi vilu ’viileä, vilpoinen, kolea; siimes, katve’, vilune, vilus ’viileä, varjoinen’, vilutada ’palella; varjostaa’ | li viʾl ’viileä; siimes, varjopaikka’, viʾlli ’varjoisa’, viʾlt (prs. viʾltəb) ’varjostaa’.

Samaa, ilm. deskr. alkuperää kuin viileä ja vilpoinen, ks. näitä.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 333 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 161 (+ va)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 112 (+ ve)
• Hunfalvy 1859 MNyszet 4 229 (~ vileä)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 59 (~ lpT vall(a) ’pakkashuuru’)
• Kettunen 1938 LivW 487 (+ li)
• T. I. Itkonen 1943 KV 22 49 (sm t. ka > lpT)
• Nirvi 1971 InkS 667 (vilu merk. ’siimes’ < vi)
• SKES 1978 1770–71 (+ ink ly)

[vilu Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vilu