Etymologiadata:imsm:vika
*vika
Vastineet:
mksm. *vika < kksm. *wika < vksm. *wïka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vika (Agr; yl.) ’Fehler’, sijam. (ajaa, mennä; muistaa) vikaan, (olla) vialla ’epäkunnossa, rikki’, (jkn) vikaa ’taipumuksia, kykyä’, johd. viallinen, viaton (Agr), vikaantua, vioittua; vioittaa, yhd. vikailmoitus; vikapisto, -tikki ’erehdys’, vikapää (Agr) ’syyllinen, syypää’
~ ink vika ’ruumiillinen vamma; vika, syy’ | ka vika ’vika; vamma, tauti; syy; virhe’, vijatoin ’virheetön, ehjä; syytön; kelvoton, kykenemätön’, vijoittoa ’vahingoittaa, tehdä vialliseksi; syyttää’ | ve viga ’vika, vamma, puute; virhe, syy’, vigahińe ’virheen tehnyt, syyllinen’ | va vika ’vika, virhe, puute, syy’ | vi viga ’virhe, erehdys’, vigane, vealine ’virheellinen’, vigatu, veatu ’virheetön, moitteeton’ | li vigā ’virhe, vika, paha ominaisuus, sairaus; syy’, vigāli ’virheellinen; raihnas; syyllinen’, vigāt (prs. -təb; Sal jära vigatub) ’tuhota’
~ ink vika ’ruumiillinen vamma; vika, syy’ | ka vika ’vika; vamma, tauti; syy; virhe’, vijatoin ’virheetön, ehjä; syytön; kelvoton, kykenemätön’, vijoittoa ’vahingoittaa, tehdä vialliseksi; syyttää’ | ve viga ’vika, vamma, puute; virhe, syy’, vigahińe ’virheen tehnyt, syyllinen’ | va vika ’vika, virhe, puute, syy’ | vi viga ’virhe, erehdys’, vigane, vealine ’virheellinen’, vigatu, veatu ’virheetön, moitteeton’ | li vigā ’virhe, vika, paha ominaisuus, sairaus; syy’, vigāli ’virheellinen; raihnas; syyllinen’, vigāt (prs. -təb; Sal jära vigatub) ’tuhota’
= lpIn vahe (Ko Kld) ’(ihmisen t. eläimen ruumiin) vika, vamma’, In vahhoođ (Kld) ’vikoa, pitää viallisena, syypäänä, epäillä epärehellisyydestä’. — Sm > lpN vikke (Pi Lu) ’syy; vika, ruumiinvamma, sairaus (N Lu); osittainen auringonpimennys (N)’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 545 (sm ~ lpR wikke)
- Ganander 1787 NFL 3 327 (sm ~ vi)
- Castrén Suomi 1844 31 (+ lpIn)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 112 (+ ve)
- Thomsen 1890 BFB 57 (+ li)
- SKES 1978 1757–58 (+ ink ka va)