Etymologiadata:imsm:vii(c)ci-

*vii(c)ci-

Vastineet:

• Suomi: viitsiä
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: viittsiä
• Pohjoisviro: viitsima
• Eteläviro: viiśmä
• Liivi:

mksm. *vii(c)ci- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

viitsiä ’vaivautua tekemään jtak (Agr; laajalti länsimurt. KSm); kehdata, iljetä (Renv 1826; kaakkmurt. ESavo Kain, paik. PKarj PSavo EPohjanm PSm); vaalia, hoitaa (kansanr., Kal) / sich bequemen bzw. Lust haben, etw. zu tun; sich nicht scheuen od. schämen, etw. zu tun; hüten, pflegen’, johd. viitsittää (paik. kaakkmurt. PKarj PSavo Kain) ’ujostuttaa, hävettää’, viitseliäs (Hemm 1605 vidzeljäxi transl.; LounSm, laajalti Häme) ’ahkera, tarmokas’
~ ink vītsiä ’viitsiä, kehdata’ | va (Tsv) vīttsiä ’viitsiä’ | vi viitsida, murt. viisida ’viitsiä, haluta, kyetä’ | ?? li vītš (SjW, L) ’iloisuus’, vītšli ’iloinen’.

Ims (ksm) > lp viššât ’viitsiä, pitää vaivan arvoisena; (E myös) kyetä; (R myös) huolehtia; (N myös) haukkuen ajaa kokoon t. pitää koossa poroja (koira)’, viššâl ’ahkera’, N višˈše ’hyvä, ahkera haukkuen ajamaan poroja (koira)’, viššo ’rohkeus, yritteliäisyys, yritys’. — Ims sanan äänt. yhtäläisyys ostj sanan E wit́- ’alkaa’, P wit́śə- ’aikoa, haluta’ kanssa lienee sattumaa.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 535 (sm ~ lpR vassjet)
• Qvigstad 1881 Beiträge 116 (+ lp viššât)
• Budenz 1884 NyK 18 273 (+ vi)
• Thomsen 1890 BFB 287 (vi > latv)
• Äimä 1919 SUST 45 258 (sm vi ~ ostj, vrt. lp)
• Ojansuu 1921 Lisiä 63 (+ li)
• Toivonen 1928 FUF 19 161 (?? ostj)
• E. Itkonen 1960 LpChr 178 (lp viššat < sm)
• SKES 1978 1756 (+ ink va ?? li; lp < ksm; ?? ostj)

[viitsiä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:viitsiä