Etymologiadata:imsm:vetä-
*vetä-
Vastineet:
- Suomi: vetää
- Karjala: veteä
- Vepsä: vedäda
- Vatja: vetää
- Pohjoisviro: vedama
- Eteläviro: vidämä
- Liivi: vie’ddõ
mksm. *vetä- < kksm. *wetä- < vksm. *wetä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink vettǟ ’vetää, kuljettaa; vetää puoleensa’, veto ’veto; talvinuotta-avannolta toiselle ulottuva matka’ | ka veteä ’vetää; kuljettaa; viedä; johdattaa; houkuttaa’, vejätteä ’vedättää, kuljettaa, rahdata; kuluttaa; johdattaa, houkuttaa’, veto ’vetäminen, kuljetus’ | ly vedädä ’vetää, kuljettaa; hoitaa asiat’, vedattada ’kuljettaa, taluttaa’, vedo ’vetäminen’ | ve vedada ’vetää, kuljettaa; tuulla; taivuttaa, houkutella; olla jnk painoinen’, vedatada ’kuljettaa; venyttää’, vedoudakse̮ ’vetelehtiä’ | va (Tsv) vetä-, vettǟ ’vetää, kuljettaa’, veätte-, veättä ’viedä, kuljettaa; houkutella’, veto ’vetäminen, kuljetus, toimitus’ | vi vedada ’kuljettaa, vetää’, vedelda ’vetelehtiä’, vedu ’kuljetus, veto’, vedur (uud. < sm) ’veturi’ | li vieʾddə ’vetää, kuljettaa; olla jnk painoinen; hieroa kevyesti’ (sm > lpN veđatit ’kuljettaa (porolla t. hevosella)’, N vēđur (Lu In) ’perässä vedettävä ahkio’, (sm t. ka >) T vietted ’pyytää tietynlaisella verkolla’)
- JuslP 424 (sm ~ unk)
- Ganander 1787 NFL 3 292 (+ vi)
- Sjögren 1821 GS 1 25 (sm ~ ven)
- Sjögren 1832 GS 1 564 (+ ve)
- Boller 1853 SbAW 10 287 (+ md)
- Budenz 1867 NyK 6 470 (+ li tšer)
- MUSz 1873–81 579
- Qvigstad 1881 Beiträge 115 (lp < sm)
- Tomaschek 1889 SbAW 117 12 (sm li md tšer < arj)
- Setälä 1896 NyK 26 406 (+ ka)
- Munkácsi 1899 NyK 29 13
- Munkácsi 1901 ÁKE 630–31 (< ieur)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 50 (lpT < sm)
- FUV 1955 140 (? < ieur)
- Joki 1973 SUST 151 344–45 (sgr joko ~ t. < ieur)
- TESz 3 1976 1136
- FUV2 1977 150
- MSzFE 1978 690
- SKES 1978 1719–21 (+ ink ly va)
- Rédei 1986 SbÖAW 468 48
- Häkkinen 1987 ES 373
- UEW 1988 569–70
- Sammallahti 1988 UrLang 551
- Koivulehto STEP 1992–93 184
- EWUng 1995 1631
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Santerin kanssa olemme käsittelemässä tätä sanaa yhdessä artikkelissa, ja laitan tähän näkymille vähän huomioita, joita olen kirjannut ylös Santerin kanssa käymieni keskustelujeni pohjalta. Ei kauheasti uutta, lähinnä perustelua siitä, että indoeurooppalainen lainaetymologia vaikuttaa uskottavalta. Yritän tehdä tästä myös tutkimushistoriataulukon piakkoin. Jos muille tulee tästä näkemyksiä mieleen, niin lisätkää ihmeessä (viitataan sitten artikkelissamme tietysti, jos jollakulla on uusia huomioita).
Uralilaista verbiä *wetä- ‘vetää; kuljettaa’ (> sm vetää, md E veďa-, M väďa- 'führen, leiten' 'führen, leiten' ma wüδe-, wiδe- ‘leiten’, unk johdos vezet ‘ajaa, kuljettaa; johtaa’ on perinteisesti pidetty indoeurooppalaisena lainasanana (ks. esim. Joki 1973; Gamkrelidze & Ivanov 1984: 756, 942; Rédei 1986; Koivulehto 1999b). Lainanantajakielestä on ollut erilaisia näkemyksiä, mutta usein lainaa on pidetty nimenomaan kantaindoeurooppalaisena (näin esim. Koivulehto 1999b), ja tämän lainaselityksen hyväksyy myös Simon (2020), joka on kriittinen useimpia kantaieur. lainaselityksiä kohtaan.
Toisin kuin on laita useiden muiden kantaindoeurooppalaislainojen suhteen, verbiä *wetä- voi hyvin pitää indoeurooppalaisena lainasanana, koska selityksen ei liity mitään äänteellisiä tai semanttisia epäselvyyksiä. Kantauralin vokaali *e selittyy indoeurooppalaisesta *e-asteesta (rinakkaistapauksia on runsaasti eri kerrostumissa).
Vaikka muodollisesti *wetä- voisi olla kantaindoeurooppalainen laina, voi se yhtä hyvin kuulua varhaisimpaan arjalaislainojen tai baltoslaavilaisten lainojen kerrostumaan (vastineita löytyy sekä indoiranista että baltoslaavista). On kieltämättä olemassa kehäpäätelmän vaara, jos väitetään sanan kuuluvan pikemmin jompaankumpaan näistä kerrostumista vain siksi, että uskottavia kantaindoeurooppalaisetymologioita tunnetaan vain hyvin vähän, mutta ns. lainakerrostuma-argumentin valossa on kuitenkin todennäköisempää, että tämä lainaverbi kuuluu johonkin hyvin perusteltuun lainakerrostumaan. Ns. esi-indoiranilaisten lainojen joukkoon se sopii hyvin: näihin lainoihinhan kuuluu tunnetusti muutakin teknologia- ja kulttuurisanastoa, kuten *kečrä, *meti mahdollisesti *kekrä ‘pyöreä esine; pyörä?’ ja *sejti ‘silta’. Tätä verbiä 'vetää' voi myös pitää kulttuursanana, jos ajatellaan sen liittyneen ajoneuvoteknologiaan (indoeurooppalaisilla on vaunut ym. ja uralilaiselle puolelle on lainattu merkityksessä 'vetää rekeä tms.'). Toisaalta ieur. kielissä verbi *weg'h- on kai useammin nimenomaan merkityksessä 'ajaa vaunuja tms.', ja *wedh- on enemmänkin 'johtaa'.
(Kiinnostavaa muuten, että vain itämerensuomessa ensisijainen merkitys näkyy olevan ‘vetää’, joskin myös useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä tavataan myös 'kuljettaa').
Lähtömuodon morfologian kannalta on periaatteessa yhdentekevää, onko lainanantajakielenä ollut kantaindoeurooppa, esi-indoirani vai esibaltti – laina on joka tapauksessa saatu muodosta, jossa verbimorfologia on ainakin preesensin muodostuksen osalta ollut kantaindoeuroopan tasolla, joten lainan lähtömuodoksi voidaan rekonstruoida preesens *wedh-e- ~ *wedh-o- (ks. esim. LIV). Indoiranilaisissa muinaiskielissä ei tämän verbin preesensiä ole attestoitu, vaan avestassa esiintyy kausatiivi vɑ̄δayeiti (muinaisindoarjasta verbin vastineita ei tunneta). Uralilaisen lainaverbin johtamiseen kausatiivimuodosta ei myöskään ole esteitä. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 27. maaliskuuta 2021 kello 15.37 (EET)
- Tästä sanueestahan on huomautettu, että sekä mokšan että unkarin vokalismi viittaavat pikemminkin kantauralin *wätä-asuun (Aikio 2014: 155, On the reconstruction of Proto-Mari vocalism). Myös vuorimarin i on ennemmin *ä:n kuin *e:n jatkaja. Niittymarin ü on vähän monitulkintainen, periaatteessa se voi palautua kur. *e:hen, mutta on sanassa mahdollisesti seurausta kantamarin *i:n (epäsäännöllisehköstä) labiaalistumisesta. Olen tämän *ä:llisyyden perusteella myös esittänyt, että komin vët- 'saavuttaa, saada kiinni, tavoittaa; ajaa takaa, hätyyttää', vëtlï- kuuluisi tähän sanueeseen, joskin se edustaisi näkemykseni mukaan kausativiijohdosta *wätä-ptä- (Metsäranta 2020: 147-149). Ei sinäänsä ehkä viime kädessä muuta pohdintaa sanan arjalaisperäisyydestä suuntaan tai toiseen, mutta ehkä *ä:llisyys kuitenkin viittaa siihen, että sana olisi lainautunut "ä-lainana" vasta arjan *e > *a -muutoksen jälkeen. --Niklas Metsäranta (keskustelu) 29. maaliskuuta 2021 kello 20.55 (EEST)
- Tosiaan, olin kokonaan unohtanut tämän *ä-vokalismin, vaikka nyt jälkikäteen muistuu toki mieleen väitöskirjasi käsittely aiheesta. Tämähän on mainiota tosiaan. Tietysti voi spekuloida, olisiko itämerensuomen *e sitten myöhempää (balttilaista?) kontaktivaikutusta jollain tapaa, kun se kerran ei säännöllisesti selity uralilaisen *ä:n jatkajana. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 29. maaliskuuta 2021 kello 23.55 (EEST)
- Ennakkotietona mainitsen, että aion lähitulevaisuudessa puoltaa vanhaa rinnastusta nenetsin verbiin wādā- 'vetää' (näin vielä FUV), mikä tämäkin pikemmin sopisi aiempaan *ä-vokalismiin. (Tai sitten olisi uudempi laina indoiranista, mikä tosin vastineiden siellä harvalukuisuuden nojalla tuntuu epävarmemmalta.)
- Asun *vetä- selittämiseksi mielessäni on käynyt, onko viedä-verbin vaikutus harkittavissa… ei tosin sovi yhteen sen kanssa että merkitys 'kuljettaa' löytyykin lähinnä etäsukulaisista. --J. Pystynen (lähetä viesti) 1. huhtikuuta 2021 kello 10.25 (EEST)
- PS. Huomio väďams ~ vezet < *wätä- näkyy löytyvän jo Itkoselta (UAJb 1969: 97). --J. Pystynen (lähetä viesti) 9. elokuuta 2021 kello 17.44 (EEST)
- Tosiaan, olin kokonaan unohtanut tämän *ä-vokalismin, vaikka nyt jälkikäteen muistuu toki mieleen väitöskirjasi käsittely aiheesta. Tämähän on mainiota tosiaan. Tietysti voi spekuloida, olisiko itämerensuomen *e sitten myöhempää (balttilaista?) kontaktivaikutusta jollain tapaa, kun se kerran ei säännöllisesti selity uralilaisen *ä:n jatkajana. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 29. maaliskuuta 2021 kello 23.55 (EEST)