Etymologiadata:imsm:vembel
*vembel
Vastineet:
mksm. *vembel (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vemmel (Flor 1702; kaakkmurt.), vempele (Jusl 1745) ’länkivaljaiden luokki / Krummholz über dem Nacken des Pferdes zur Verbindung von Kummet und Deichsel’, merk. murt. myös ’puusta, oksasta tms. luokin t. vanteen muotoon taivutettu kaari (jota käytetään eri tarkoituksiin)’, rinn. murt. ja vanh. sanak. mm. vempeli (paik. KPohjanm), vämpele (Gan 1787), vömpelö (EPohjanm ja ymp.), vömpölö (Gan; EPohjanm ja ymp.) id.; vempele puhek. myös ’vehje, vekotin’
~ ink vemmel ’luokki’ | ka vemmel id. | ly bembeĺ ’luokki’ | ve bembüu, bembeĺ, vembel ’id.; kaari’ | vi vemmal (g. vembla) ’piiska, ruoska, raippa; (Wied) keppi, kalikka’ (sm > lpN væmˈbel ’(koivun) oksasta väännetty rengas’; vi > latv vembele, vembels ’raippa, vitsa’).
~ ink vemmel ’luokki’ | ka vemmel id. | ly bembeĺ ’luokki’ | ve bembüu, bembeĺ, vembel ’id.; kaari’ | vi vemmal (g. vembla) ’piiska, ruoska, raippa; (Wied) keppi, kalikka’ (sm > lpN væmˈbel ’(koivun) oksasta väännetty rengas’; vi > latv vembele, vembels ’raippa, vitsa’).
Sanue on voimakkaasti deskriptiivistynyt, mihin viittaa äänneasujen vaihtelevuuskin. — Tähän yhteyteen kuulunee myös vempain (nyk. yl.) ’vehje, vekotin’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1859 Anteckn 111 (sm ~ ve)
- Aminoff 1869 WirSS 91 (+ vi)
- Thomsen 1890 BFB 286 (vi > latv)
- Genetz 1896 ETV 37 (lp < sm)
- Vilkuna KÅ 1933 12 (+ ka)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 994 (lp < sm)
- Nissilä Vir 1959 195 (+ ly)
- Ruoppila 1967 KalKansank 60 (+ ink)
- SKES 1978 1694–95