Etymologiadata:imsm:vasta
*vasta
Vastineet:
- Suomi: vasta
- Karjala: vasta
- Vepsä: vastha⇐
- Vatja: vassa
- Pohjoisviro: vast
- Eteläviro: vasta⇐
- Liivi: vast(õ)⇐
mksm. *vasta < kksm. *wasta < vksm. *wasta (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vasta2 (Agr; yl.) ’erst’, sijam. ja johd. vastaan, vastassa, vasten, vastoin, vastakkain, yhd:ojen alkuosana ’vastakkaiseen suuntaan liikkuva t. vaikuttava; vastassa oleva; tuleva; äsken tapahtunut’: vastahanka, -mäki, -ranta; vastasyntynyt, muita johd:ia vastainen ’vastaan suuntautuva; vastapäinen; edeltävä; tuleva’ (myös yhd:n jälkiosana: sodan-, lain-, päinvastainen); ks. erikseen vastata, vastus
~ ink vast ’vasta; vasten’, vastas, vastā ’vastassa, -aan’, vasse(n), vassoin ’vasten’, vastain ’vastainen’, vastaranta ’vastaranta’ | ka vasta ’vasta’, vassassa ’vastapäätä; vastassa’, vastah ’vastaan’, vas(sen) ’vasten, vastaan’, vastaine ’vastainen; vastatuuli’, vastamäki ’ylämäki’ | ly vaste ’vastaan, vasten, vieressä, viereen; vasta; äsken, juuri; myötä, mukainen’, vastā ’vastaan’, vastmägi ’vastamäki, -maa’ | ve vastha ’vastaan’, vast(e̮) ’vasten, päin’, vastāńe ’vastainen’ | va vassa ’vasta’, vasse̮ne̮ ’uusi’, (Kukk) vass(a) ’vasten’, vassā ’id.; vastaan’ | vi vast ’vasta’, vastas ’vastapäätä; vastaan’, vastu ’vasten, vastoin; vastaan, kohtaan’, vastane ’vastainen, vastakkainen’ | li vast(ə) ’vastassa, vastapäätä, vasten, vastaan; noin, lähes, likimain’, vastūkst ’vastakkain’, vasti ’vastainen’
~ ink vast ’vasta; vasten’, vastas, vastā ’vastassa, -aan’, vasse(n), vassoin ’vasten’, vastain ’vastainen’, vastaranta ’vastaranta’ | ka vasta ’vasta’, vassassa ’vastapäätä; vastassa’, vastah ’vastaan’, vas(sen) ’vasten, vastaan’, vastaine ’vastainen; vastatuuli’, vastamäki ’ylämäki’ | ly vaste ’vastaan, vasten, vieressä, viereen; vasta; äsken, juuri; myötä, mukainen’, vastā ’vastaan’, vastmägi ’vastamäki, -maa’ | ve vastha ’vastaan’, vast(e̮) ’vasten, päin’, vastāńe ’vastainen’ | va vassa ’vasta’, vasse̮ne̮ ’uusi’, (Kukk) vass(a) ’vasten’, vassā ’id.; vastaan’ | vi vast ’vasta’, vastas ’vastapäätä; vastaan’, vastu ’vasten, vastoin; vastaan, kohtaan’, vastane ’vastainen, vastakkainen’ | li vast(ə) ’vastassa, vastapäätä, vasten, vastaan; noin, lähes, likimain’, vastūkst ’vastakkain’, vasti ’vastainen’
= lp vuosˈte- ’vasta-’, N vuosˈta (E U Pi Lu In) ’vastaan’ | mdE vastoms, M vastə̑ms ’kohdata, tavata; tulla vastaan’, vasta ’kohta, paikka, (makuu)sija’ | tšer waštareš ’vastaan; vastakkain’.
Sanojen alkulähteenä näyttää olleen nomini, jonka merk. oli ’vastassa oleva paikka’ ja josta on kehittynyt sanan käyttö lokaalisena ja myöh. temporaalisena part:na. Md ja tšer sanojen kuuluminen ims sanojen yhteyteen ei ole täysin kiistatonta.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 562 (+ lp)
- Castrén 1845 EGTsch 74 (+ tšer)
- Lindström Suomi 1852 104 (+ md)
- Ahlqvist 1856 WotGr 159 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 111 (+ ve)
- Budenz 1867 NyK 6 472 (+ li)
- MUSz 1873–81 467 (sm ~ lp), 585 (muita rinnastuksia)
- Paasonen 1909 MdChr 151 (sm ~ md)
- Wichmann 1923–24 FUFA 16 44 (sm ~ tšer)
- Saareste 1924 LVEM 258
- Turunen 1949 KalSk 325 (+ ka ly)
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 159 (? md tšer)
- Hakulinen 1966 Sananj 8 10 (merk:n kehityksestä)
- SKES 1975 1667–69
- EEW 1982–83 3753–59, 3760
- Häkkinen 1987 ES 369–71
- UEW 1988 814
- LpIn 3 1989 369 (lpIn < sm)
- T. Itkonen 1997 FUF 54 257–58 (md tšer sanat kuuluvat tähän)