Etymologiadata:imsm:vanu-
*vanu-
Vastineet:
- Suomi: vanua
- Karjala: vanuo
- Vepsä: vanudas
- Vatja: vanua
- Pohjoisviro: vanuma
- Eteläviro: vannuma
- Liivi: va’nbõ⇐
mksm. *vanu- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vanua (laajalti murt.) ’huopua, vanuttua (et. villavaate; Jusl 1745); takkuuntua; tarttua, käydä käsiksi (et. Savo EKPohjanm Länsip ja ymp.) / verfilzen; anfassen, jmdn. angreifen’, vanu (Europ 1853), vanukas, vanuttaa (murt. mm. ’huovuttaa; vaivata taikinaa; tukistaa’), vanuttaja (Raam 1642) ’pesijä’
~ ink vannūa ’vanua, tulla takkuiseksi (villa, villakangas, tukka)’, vanuttā ’vanuttaa (sarkaa); tukistaa’ | ka vanuo ’huopua; sotkeentua, takkuuntua’, vanuttoa ’huovuttaa; tukistaa; tehdä jtak hitaasti, vaivalloisesti’ | ly vanuda ’vanua (sarka)’, vanuttada ’vanuttaa (sarkaa); tukistaa’ | ve vanudas ’vanua, huopua; takkuuntua’, vanutada ’vanuttaa, huovuttaa; tukistaa’ | va vanua ’kutistua (kangas); takkuuntua’, (Tsv) vanutte̮-, vanutta ’vanuttaa; tukistaa’ | vi vanuda ’vanua’, vanutada ’vanuttaa’ | li vaʾnbə ’vanua’, vaʾntə ’vanuttaa, huovuttaa’
~ ink vannūa ’vanua, tulla takkuiseksi (villa, villakangas, tukka)’, vanuttā ’vanuttaa (sarkaa); tukistaa’ | ka vanuo ’huopua; sotkeentua, takkuuntua’, vanuttoa ’huovuttaa; tukistaa; tehdä jtak hitaasti, vaivalloisesti’ | ly vanuda ’vanua (sarka)’, vanuttada ’vanuttaa (sarkaa); tukistaa’ | ve vanudas ’vanua, huopua; takkuuntua’, vanutada ’vanuttaa, huovuttaa; tukistaa’ | va vanua ’kutistua (kangas); takkuuntua’, (Tsv) vanutte̮-, vanutta ’vanuttaa; tukistaa’ | vi vanuda ’vanua’, vanutada ’vanuttaa’ | li vaʾnbə ’vanua’, vaʾntə ’vanuttaa, huovuttaa’
? = unk ványol ’vanuttaa’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 262 (sm ~ vi)
- Lindström Suomi 1852 102 (+ unk)
- Budenz 1867 NyK 6 468 (+ li)
- MUSz 1873–81 557–58
- Kettunen 1922 LVeHA 1 63 (+ ve)
- SKES 1975 1643–45 (+ ka ly va; ? ~ unk)
- TESz 3 1976 1088 (unk ehkä ~ sm vi)
- MSzFE 1978 671–72
- UEW 1988 558
- EWUng 1995 1605