Etymologiadata:imsm:vanno-
*vanno-
Vastineet:
- Suomi: vannoa
- Karjala: vannuo
- Vepsä:
- Vatja: vannoa
- Pohjoisviro: vanduma
- Eteläviro: vanma
- Liivi: vannõ
mksm. *vanno- < kksm. *watno- < vksm. *watna-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vannoa (Agr) ’vakuuttaa, luvata (valallaan; laajalti murt.); kirota, sadatella (etup. LSm) / schwören, beeiden; (ver)fluchen’, vannottaa, vannoutunut
~ ink vannua ’vannoa’, vannuttā ’vannottaa’ | ka vannuo ’vannoa’, vannottoa ’pakottaatunnustamaan; kiristää’ | va vannota ’vannoa’ | vi vanduda ’id.; kiroilla, kirota’, vannutada ’vannottaa; kiroiluttaa’ | li vannə ’vannoa; kirota’
~ ink vannua ’vannoa’, vannuttā ’vannottaa’ | ka vannuo ’vannoa’, vannottoa ’pakottaatunnustamaan; kiristää’ | va vannota ’vannoa’ | vi vanduda ’id.; kiroilla, kirota’, vannutada ’vannottaa; kiroiluttaa’ | li vannə ’vannoa; kirota’
= lpN vuorˈdnot (E U Pi Lu In Ko Kld) ’vannoa; (Lu Pi myös) kieltäytyä tekemästä jtak, kiistää’ (äännevastaavuus on epäsäännöllinen; lp sana palautuu asuun *varno-).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 261 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 159 (+ va vannutan ’vannotan’)
- Hunfalvy 1858 MNyszet 3 117 (+ lp)
- Thomsen 1890 BFB 49 (+ li)
- SKES 1975 1641 (+ ka)
- Sammallahti 1998 Saami 191