Etymologiadata:imsm:vakja

Sanatista

*vakja

Vastineet:

mksm. *vakja < kksm. *wakja < vksm. *wakja (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vaaja (Agr »pitkeisen (= ukkosen) leimatoxella ia waaioijlla») ’et. maahan t. veden pohjaan pystyyn lyöty kiinnityspaalu t. -seiväs (itämurt. PSm, osin Häme); kiila, suude (Satak PHäme Peräp, paik. VarsSm KPohjanm) / in die Erde od. den Grund eines Gewässers eingeschlagener Pflock; Keil’, yhd. ukonvaajasalaman viskaamaksi uskottu maasta löytynyt kivikirveen kärki; fulguriitti (?)’, johd. vaajatalyödä paaluja t. kiiloja
~ ink vākiapystyyn lyöty vaaja, paalu’ | ka voakieliekapuu; (rysän tms.) tukipuu; rajapyykki’ | va vad́d́a, vad́javaaja’ | vi vaivaaja, paalu, kiila’ | li vaigākiila, paalu
= lpLu vuoi´vē (E U Pi) ’kiilanmuotoinen levityskappale (et. vaatteessa)’ (lpKo vāvjă (Kld T) ’vaaja, levityskappale; suude; kaista’ < ka)
< (esi)germ tai (esi)baltt *wagja, vrt. mys weggi, ns Weck, mn veggr, nr viggkiila, vaaja’ (huom. myös åskviggukonvaaja’) sekä baltt taholta liett vágis, latv vadziskiila; liekapaalu’; mahd. ns. vasarakirveskulttuuria edustava kulttuurisana. Ks. myös vatjalainen (s.v. vatja), vuojolainen.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1787 NFL 3 232a (sm ~ vi)
  • Sjögren 1832 GS 1 561, 566 (~ etnonyymi vatja)
  • Lindström 1859 KeltGerm 143 (+ li; < germ baltt)
  • Thomsen 1869 GSI 156 (+ va lp; < germ t. baltt)
  • Thomsen 1890 BFB 235 (todennäk. < baltt)
  • Setälä 1890–91 ÄH 151–54, 430 (+ ka)
  • Setälä 1912–13 FUF 13 465 (< germ *vagja- t. baltt)
  • Kalima 1936 BL 174 (< baltt)
  • T. I. Itkonen 1943 KV 22 52 (lpKo < ka)
  • Nieminen Vir 1944 248 (< baltt t. < germ)
  • SKES 1975 1571–72 (ims-lp < baltt)
  • Ritter 1977 Sprache 23 178 (? < germ)
  • T. Itkonen Vir 1982 122–25 (< baltt)
  • Hofstra 1985 OsFiGerm 188–89 (? < germ)
  • Häkkinen 1996 KKan 241–53 (< esibaltt t. esigerm; varhainen vasarakirveskulttuurin sana)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:vakja/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vaaja

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:vakja