Etymologiadata:imsm:vaivëro(i)
*vaivëro(i)
Vastineet:
- Suomi: vaivero
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro:
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *vaivëro(i)
SSA:n sana-artikkeli
vaiva (Agr; yl.) ’Mühe; Schmerz’, johd. vaivata, vaivautua, vaivainen, vaivalloinen, vaiveroinen (paik. Karj) ’vaivainen’, vaivero (Lönnr 1860) ’eräs varpukasvi, Chamaedaphne calyculata’, yhd. vaivannäkö, vaivaiskoivu
~ ink vaiva ’vaiva, tuska; huoli, työ’, vaivata ’vaivata; tuottaa tuskaa t. kipua, rasittaa’ | ka vaiva ’vaivannäkö, rasitus; tuska, kipu; puute, tarve’, vaivata ’aiheuttaa vaivaa, rasittaa; särkeä, kivistää’, vaivaine ’raajarikko; kivulloinen; kurja, köyhä’ | ly vaive̮ ’vaiva’, vaivaińe ’vaivainen; tuskainen’ | veP vaiv ’tuska, vaiva’, vaivīta ’kiduttaa, vaivata; kivistää’ | va vaiva ’kipu, tuska; vaiva; työ’, vaivattā ’särkeä, kivistää, vaivata’, vaive̮in ’kivulloinen, sairaalloinen; vaivainen’ | vi vaev (g. vaeva) ’vaiva, vaikeus, rasitus’, vaevata ’vaivata, rasittaa’, vaevane ’vaivalloinen, rasittava; vaivainen, huono, kehno’, vaene (g. vaese) ’vaivainen, kurja; köyhä, varaton’ | li vɔ̄ja, (Sal) vaive ’vaiva; hätä, tuska, rasitus’, vɔ̄ʾjə ’vaivata, kiusata, ahdistaa’, vɔ̄jali ’vaivainen, kurja’ (li mahd. > latv vājš ’laiha’, vājināt ’heikentää’; sm > lp vaiˈve ’vaiva; hätä, kurjuus’)
~ ink vaiva ’vaiva, tuska; huoli, työ’, vaivata ’vaivata; tuottaa tuskaa t. kipua, rasittaa’ | ka vaiva ’vaivannäkö, rasitus; tuska, kipu; puute, tarve’, vaivata ’aiheuttaa vaivaa, rasittaa; särkeä, kivistää’, vaivaine ’raajarikko; kivulloinen; kurja, köyhä’ | ly vaive̮ ’vaiva’, vaivaińe ’vaivainen; tuskainen’ | veP vaiv ’tuska, vaiva’, vaivīta ’kiduttaa, vaivata; kivistää’ | va vaiva ’kipu, tuska; vaiva; työ’, vaivattā ’särkeä, kivistää, vaivata’, vaive̮in ’kivulloinen, sairaalloinen; vaivainen’ | vi vaev (g. vaeva) ’vaiva, vaikeus, rasitus’, vaevata ’vaivata, rasittaa’, vaevane ’vaivalloinen, rasittava; vaivainen, huono, kehno’, vaene (g. vaese) ’vaivainen, kurja; köyhä, varaton’ | li vɔ̄ja, (Sal) vaive ’vaiva; hätä, tuska, rasitus’, vɔ̄ʾjə ’vaivata, kiusata, ahdistaa’, vɔ̄jali ’vaivainen, kurja’ (li mahd. > latv vājš ’laiha’, vājināt ’heikentää’; sm > lp vaiˈve ’vaiva; hätä, kurjuus’)
< germ *waiwan-, vrt. mys wēwo ’hätä; tuska, vaiva’, kas wēwe, ags wāwa, wēa ’kipu, tuska, kurjuus’; nämä puolestaan ovat redupl. muotoja seur. s:eista: mys kys wah, wē, ns Weh ’kipu, tuska, vaiva’, ags wā ’onnettomuus, kurjuus, hätä’, engl woe ’id.; suru’, mn ve, væ ’tuska, vaiva, kurjuus’, nn nr ve ’onnettomuus, tuho’ (alkuaan kyseessä on interj., vrt. esim. goot wai ’voi!’).
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 526 (sm ~ lp)
- Ganander 1787 NFL 3 243 (sm ~ vi)
- Diefenbach 1851 VWGoth 1 162 (vrt. germ)
- Ahlqvist 1856 WotGr 158 (+ va)
- Budenz 1867 NyK 6 448 (+ li)
- Thomsen 1869 GSI 157 (+ ka; < germ; tähän ehkä myös ~ vaikea)
- Wiklund 1892 SUSA 10 155 (lp < sm)
- Falk & Torp 1906 EO 2 430
- Walde & Pokorny 1928–30 VWIS 1 212–13
- Kettunen 1938 LivW 499–500 (li > latv)
- Hellquist 1939 SEO 1371–72
- Kluge & Götze 1951 EW15 861
- Vries 1961 AnEW 637
- SKES 1975 1604–05 (+ ly ve; ilm. < germ)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 250 (< kgerm *waiwan-)
- Nikkilä 1993 UAJ Neue Folge 12 283 (vaiva ~ vaikea; suffiksin vaihto)
- Liukkonen 1999 SUST 235 147 (sm vaivero < baltt)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:vaivëro(i)/th