Etymologiadata:imsm:vaina

*vaina

Vastineet:

• Suomi: vainu⇐
• Karjala: vainu⇐
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi: vāina

mksm. *vaina (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vainu (Jusl 1745; etup. savmurt. KPPohjanm) ’hajuaisti; eläimen aistima haju; aavistus, vaisto / Spürsinn; Geruch, Fährte’, vaino (Peräp Länsip, paik. kaakkmurt. KPPohjanm) id., vainuta ’löytää t. havaita vainunsa avulla; vaistota, aavistaa’, vainota (paik. murt.) id.
~ ka vainu, (au myös) vaino ’haju; hajuaisti; aavistus’ | ly vain ’vainu’, vainuta ’vainuta; vaistota (vaara)’ | li vainə ’haista (pahalta), lemuta’, vainimi ’haju’

luult. < mven vonja (akk. vonjú) ’tuoksu, haju’ = nykyven voń ’löyhkä, lemu’. — Sm > lpLu vaiˈnō (R) ’halu, himo; (Lu myös) toive’, N vainotit (Lu R) ’pyytää, haluta, toivoa’.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 525 (sm ~ lp)
• Diefenbach 1851 VWGoth 1 437 (sm ? ~ mven)
• Thomsen 1890 BFB 239 (sm > lp)
• Ojansuu 1916 SKTT 195 (ka < sm)
• Mägiste 1932 EKeel 11 177 (sm ~ ka)
• Hakulinen Vir 1936 123–27 (+ li; vainu ~ vaino)
• Posti 1974 KV 54 304–12 (+ ly; < mven; vainu ja vaino eri alkuperää)
• SKES 1975 1602 (mahd. < mven)

[vainu Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vainu