Etymologiadata:imsm:vaimo
*vaimo
Vastineet:
mksm. *vaimo < kksm. *wajmo < vksm. *wajma-w (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vaimo (Agr; yl.) ’Ehefrau, Gattin’, murt. myös ’nainen’, yhd. aviovaimo, vaimoväki, johd. vaimolliset (paik. etup. länsimurt.) ’kuukautiset’
~ ink vaimo | ka vaimo ’vaimo; nainen’ (uud.; < sm) | vi vaim (g. vaimu) ’henki, sielu; haltija, haamu; (hist.) maaorjuuden aikana moisiossa päivätyötä tehnyt talonpoikaisnainen’, vaimne ’henkinen’, vaimukas ’älykäs, henkevä’, vaimustada ’ihastuttaa, innostaa’ (vi > li vaim ’henki’)
~ ink vaimo | ka vaimo ’vaimo; nainen’ (uud.; < sm) | vi vaim (g. vaimu) ’henki, sielu; haltija, haamu; (hist.) maaorjuuden aikana moisiossa päivätyötä tehnyt talonpoikaisnainen’, vaimne ’henkinen’, vaimukas ’älykäs, henkevä’, vaimustada ’ihastuttaa, innostaa’ (vi > li vaim ’henki’)
= lpN vaiˈbmo (E U Pi Lu In Ko) ’sydän; (E U Lu myös) mielenlaatu, luonne; (Ko myös) vatsa’ | mdE ojme, M vajmä ’hengitys, hengenveto; henki, sielu; elävä olento’. — Sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut ’henki, sielu’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 525 (sm ~ lp)
- Ganander 1787 NFL 3 241 (sm ~ vi)
- Klaproth 1823 AP 144 (+ mdM)
- Lindström Suomi 1852 101 (+ mdE)
- MUSz 1873–81 450 (sm (> lp) vi)
- Toivonen Vir 1932 371–74
- Kettunen 1938 LivW 465 (li < vi)
- Toivonen 1944 Sanat 76–79
- Loorits 1949 Grundzüge 1 494–502
- FUV 1955 68 (sm vi lp ehkä ~ md)
- Ruoppila 1967 KalKansank 176–77 (+ ka (uud.))
- SKES 1975 1600 (ka < sm)
- FUV2 1977 84
- UEW 1988 809–10 (sm vi lp md)
- T. Itkonen 1997 FUF 54 249 (lp < sm)
- Sammallahti 1998 Saami 265 (sm ~ lp)
- Koponen Vir 1999 519, 522